Dosentti Osmo Pekosesta olisi “mukava tietää” (HeSa 5.8), mistä julkaisussa Valoa ristiltä annettu raamatullisen piin arvo eli 3,1415o943 on saatu. Pekosesta usko moiseen pii´hin on ns. huuhaata, sillä eihän Raamatun tarkoitus liene - kuten Pekonen edelleen opettavaisesti toteaa - matematiikan opettaminen.
Minulla ei ole Pekosen varmuutta muinaisen Raamatun tekstien kirjoittajien tarkoituksista, mutta uskallan silti pitää Tanach´a - monien heprealaisten matemaatikkojen (mm. Elihu Rips, Yitzchak Ginsburg, Daniel Michelson.) tapaan - varsin aritmeettisena teoksena, sillä koskapa sen jokainen heprealainen kirjain on myös numero, on myös sen jokainen sana enemmän tai vähemmän tarkoituksellinen luku. Edellä sanottu sopii hyvin myös Uuteen testamenttiin, jonka matemaattisen rakenteen alkaen kirjojen määrästä 3×3x3 ja päättyen Ilmestyksen kaupungin kuutioon 12×12x12 lienee parhaiten toteennäyttänyt professori Ivan Panin. Raamatun kielien ns. gematrinen eli kirjain = numero-ominaisuus on mainittujen matemaatikkojen mukaan tarjonnut Raamatun tekstien laatijoille lähes rajattomat mahdollisuudet käyttää kirjan kehyskertomuksia paitsi uskonnollisiin myös aritmeettis-informatiivisiin ja ylipäätään aikansa tieteellistä tietämystä palveleviin tarkoituksiin.
Lisäksi Raamatun pintateksti tulvii sisällöiltään erikoisia numeroita ja lukuja. Erinomaisina esimerkkeinä vaikkapa IV Mooseksen kirjan, sattuvasti Numerin, kr. Ariqmoi´n, arithmoi´n, luku 8580, Uuden testamentin Pietarin kalansaaliin luku 153 ja erityisesti kiihkeimpien biblisistien mielikuvitusta kiihoittava ns. “pedon” luku 666.
Surffailemme hetken näiden kolmen gematrisen aallon harjalla, sukellamme myös pinnan alle ja katsomme siten, mistä erityisesti eri vivahteissaan ja etenkin sen Valoa Ristiltä lehdessä annettu arvo voisi tulla.

Pappien luku 8580, yksi avain antiikin astronomiaan

Mooseksen kirjojen mukaan pappispalvelus oli määrätty iältään 3o-5o -vuotiaille Leevin heimon miespuolisille jälkeläisille. Näitä pappeja oli eräässä laskennassa 8580. Kun antiikissa papit olivat myös tähtitaivaan tarkkailijoita ja nimi Leevikin (hepr:yvl) tarkoittaa myös käärmettä ei olekaan ihme, että luku 8580 näyttää kätkevän sisälleen monia aurinkokuntaamme koskevia merkityksiä kuten mm. prekessiokäärmeen sekä tieteellisesti tarkan että pyöristetyn pituuden ja Marsin yksitoista synodista ‘käärmettä’ eli kiertoa auringon ympäri. Sillä ko. Mars´n kiertoaika on pyöreästi 780 vuorokautta, ja maan prekession vuodessa 71,5 astetta siirtämä zeniitti ‘peräytyy’ 120 astetta juuri 8580 vuodessa ja siis 30 astetta prekessiokuukaudessa. Toisin sanoen luku 8580 ilmoittaa tarkasti kolmanneksen prekession tarkkuudella 25740 vuotta ilmoitetusta koko kestosta, joka tunnettiin myös pyöreästi vuosimääränä 25920.(Nykytieteen tarkkuudella 71,6 x 360 = 25776 v.) Pappien iät 30 - 50 ilmoittavat puolestaan, miten prekessio päiväntasaajan 30 -asteista käytävää käärmeenä kiemurrellessaan siirtää kevätpäivän tasauspistettä 50 kaarisekuntia vuodessa.

Sattumaako? Tuskinpa.

Sillä myös monet muut ko. Numerin luvuissa 3-5 (huomaa lukunumerot) annetut ja niistä johdetut numerot tuottavat tähtitieteellisen täsmällisiä tuloksia. Kuten tekee kreikan gematriassa avainta (h kleij) vastaava luku 273 joka Numerin ko.kohdan 5:llä ‘papilla’ kerrottuna (Num.3:46-49) antaa luvun 1365, jonka kolme loppunumeroa on vuosien päivien lukumäärä ja joka jää jäljelle kun prekessiokuukauden (30 x 71,5) luvusta 2145 vähennetään Marsin kiertoajan luku 780! Kun 8580 jaetaan samaisella numerolla 5, jää osamääräksi 1716, joka vähennettynä pappien kokonaisluvusta jättää luvun 6864 eli Marsin sideerisen kierron 686,4 vrk, mutta 1716 näyttää kolmella (716) numerollaan myös prekession yhden liikeasteen edellyttämän tarkan vuosimäärän 71,6 vuotta. Edelleen luvusta 273, joka muodossa 27, 3 on kuun sideerisen vuorokauden pyöristetty pituus, puolet on 13,65 päivää ja tämä luku esiintyy ko. perikoopissa muodossa 1365. Nyt tämä sideerinen kuukausi eroaa kuun 29,5 vrk:n synodisesta eli kierrosta 2, 2 päivää, jotka sisältävät 52,8 tuntia, jotka puolestaan vastaavat 3168 minuuttia.
Luvut 528 ja 3168 vastaavat edelleen heprean sanaa avain xtpm ja toinen kreikan sanontaa Herra Jeesus Kristus: Kurioj Ihsouj Cristoj: Kerrottuna kahdella avain-luku 528 on puolestaan heprealaisen Herran nimen hvhy kolmesta erilaisesta kirjaimesta vhy saatu 1o56, josta saadaan muoto 1o5.6, joka ymmärrettynä tunneiksi vastaa 6336 minuuttia, jotka minuutit saadaan myös tuloista 2 x 3168 tai 6 x 1o56! Eli 2 kertaa Herra Jeesus Kristus tai kuusi kertaa Herra ( hvh ). Herra Jeesus Kristos on myös 3 kertaa Herra (3×1056=3168)

Herraa Jeesusta Kristusta vastaava luku 3168 onkin antiikin muinaisille matemaatikoille ja tähtitieteilijöille ollut tavattoman tärkeä, sillä vastaahan luku brittiläisinä mittoina mm. maapallon kehän ympäri piirretyn neliön sivujen pituutta ja vielä mm. Stonehengen uloimman sarseen kivikehän 3168 jalkaa.

Kun myös huomaamme, että sanonnan Daavidin huoneen avain: dvd=tyb xtpm (Jesaja 22:22) lukuarvojen 426 ja 528 summa 954 on tulo 18 x 53, ja että 18 ja 53 vastaavat edelleen heprean sanojaa elämä yh ja kivi nba, ei enää yllättänekään se, että Ut:n sanonnan “kivi, jonka rakentajat hylkäsivät”, arvo on aiemmin mainittu 273, siis kreikan sana avain. Kun 273 vastaa myös sanontaa salattu valo ja verbejä ]ydru heittää pois ja hdxc lisätä, käydä kauppaa; jotka vihjaavat laskutoimituksiin kuten monet pappien toimiin liittyvät predikaatitkin, voinee edellä esitetyistä numeraalisista tosiasioista ilman suurtakaan tuskaa tehdä johtopäätöksen, että
Numerin leeviläisten pappien yhteydessä ilmenevissä aikalaskelmia palvelevissa numeroissa on kysymys toisaalta Daavidin huoneen eli aurinkokuntamme asukkaiden, siis auringon, kuun ja planeettojen, liikkeistä prekession kolmanneksen aikana ja eräiden taivaankappaleitten niin synodisten kuin sideeristenkin kiertojen aikamääristä ja yhteensovittamisista. Koska kiertoajat poikkesivat toisistaan, tuli Leevin pappien uhrata tai lunastaa Daavidin huoneesta esikoisia eli vähentää tai lisätä kalentereihinsa tiettyjä päiviä saadakseen aikalaskelmansa täsmäämään ja kalentereilleen tarkan arvon, jotta voisivat löytää vuoden ensimmäisen uuden kuu- tai aurinkovuoden tarkan alun.
Jos esim. otamme sideeriseen kuuvuoteen n 327,6 päivää ja synodiseen vastaavasti 354,0 päivää, on erotus 26, 4 päivää, joka sisältää 633.6 tuntia.. Kun luku 6336, joka on tulo 105,6 x 60 , sisältää 2 kertaa luvun 3138, siis sanonnan Herra Jeesus Kristus, alamme ymmärtää, mitä Uuden testamentinkin uhrikuolema gematrisessa informatiossaan on merkinnyt. Sillä poika kuu astuu joka päivä Tuonelaan ja uhraa samalla jokaisessa kierrossaan aikaa isä auringolle eli varsinkin sideerinen kuukalenteri menee jatkuvasti edelle aurinkokalenterista. Mutta niin kuu kuin aurinkokin voittavat Tuonelan joka päivä ja kuun uhraus voidaan lunastaa jokavuotisena sovituspäivänä, jolloin kadotettu aika lunastetaan takaisin uhrieläinten “verellä”, sillä heprean veri dam md on lukuarvoltaan 44, ja 12 x 44 = 528, joka muodossa 52.8 vastasi siis tunteina Herra Jeesus Kristus-luvun 3168 minuuttia eli aikaa, joka synodiselle kalenterille kuukaudessa uhrataan ja lunastetaan sitten vuosittain 12 -kertaisena takaisin. Näin ymmärrämme, miksi 528 eli 1056/2 saa merkityksen avain! Se on aikalaskelmien avain. Suotta ei Tetragramatonin hvyh´n arvoa 1056, kaksoisavainta, ole nimitetty ‘taivaan mittakepiksi.’
Ken kuvittelee, että nämä johtopäätökset ovat tulosta sattumavaraisesta numeroiden pyörittelystä, laskekoon itse ja ihmetelköön, miksi esim. 1056 x 144 x 1000, heprealaisena sanontana Ihmisen Herra aleph hvyh mda finaali a, tuottaa tulon 152o64ooo eli luvun, joka ilmoittaa maan abheli-etäisyyden auringosta ja vielä siten, että numerosarjassa vastaa luku 640 nimenomaan heprean sanaa shamash sms eli aurinko!

Voi myös ihmetellä, miksi tämän aurinkojumalan poika on ristillä 6 tuntia, jossa on 36o minuuttia, jossa on 216oo sekuntia, minkä sekuntiluvun muunnelmat 216 ja 216o vastaavat edelleen kuuluisan pedon luvun kuutosen kuutiota ja 12 kulmaisen ristin kulmien astelukua luvun 2160 ollessa vielä niiden kuukausien määrä, joka jää tarkan ja pyöristetyn prekession väliin. (2592o - 2574o = 18o vuotta = 2160 kk.). Kun aramen sana gulgalot (Golgatha) heprealaisessa muodossaan Gilgulot tlglvg tarkoittaa aikasyklejä, ja Golgatan puolipäiväympyrä kattaa ajan 3 hetkestä 9 hetkeen eli vuosiympyränä katsottuna syyspäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen, ei näihin lukuihin perehtyneelle maallikollekaan jääne epäselväksi, mitä näillä pyhien kertomusten luvuilla ja numeroilla kuin myös niitä vastaavilla nimillä on ajettu takaa. Golgatan tunnit ’sovittavat’ prekessioiden eron 216o kk tai 180 vuotta, joka vastaa vielä ympyrän kuuden tunnin 18o astetta! Näin saa selityksensä myös kuuluisa huudahdus “Se on täytetty”, sillä Gilgulot kertomuksen puolipäivän 36o minuutin 216oo sekuntia vastaavat vuosiympyrän 360 asteen 216oo minuuttia. Ympyrä siis sulkeutuu, apokatastasis panton täyttyy eli kosmoksen tähtisikermät palaavat entisiin asemiinsa ja aika on sovitettu aionista aioniin. (25740 vuodeksi, tieteellinen tarkkuus 1976: 50,29″ vuosi, siis 25770 vuotta.)

Jotain heprealaisen tähtitieteen nerokkuudesta kertonee vielä sekin, että heprealaisen perimätiedon antama synodisen kuukauden keskipituus on 29, 53059 vrk. Aika on sama, jonka amerikkalaiset satelliitit mittasivat joitain vuosia sitten. Heprealainen tieto on vain joitakin satoja ellei tuhansia vuosia vanhempi. Tämä tarkkuus johdetaan myös ns. tasavälisalakirjoituksesta intervallilla 42 alkaen Genesiksen 1.kirjaimesta Beth. Saadaan kirjaimet BHRD, joista johdetaan luku 40252, joista tulee aika: 2 vrk. 5. 204 t. Tämä tarkoittaa luomisen hetkeä, josta lasketaan taaksepäin kuvitteellinen kuuvuosi, josta saadun kuukauden keskiarvoksi tulee mainittu tarkkuus.

Pietarin kalansaalis 153

Raamatun gematristen ilmentymien luonteeseen kuuluu , että milloin kehyskertomuksen pintatekstissä on avoin gematrinen luku, ilmenee sama luku myös piilotekstissä. Erinomaisen esimerkin tarjoaa tästä Joh. ev. 21:11, joka sisältää kertomuksen Pietarista ja hänen ihmeellisestä 153 kalaisesta saalistaan. Sillä lähes kaikki tähän kontekstiin liittyvät kreikkalaiset käsitteet ja sanonnat ovat jaollisia saaliin luvulla 153, jolla on muutenkin mielenkiintoisia ominaisuuksia:

Luku 153 on 17 ensimmäisen kokonaisluvun summa
1 + 2 + 3 + 4 + 5 + 6 + 7 + jne. 17 = 153
Se on viiden 1. numeron tulojen summa:.
1 x 2 x 3 x 4 x 5 = 120
1 x 2 x 3 x 4 = 24
1 x 2 x 3=6
1 x 2 = 2
1 x 1 = 1, yht. 153
Se on numeroidensa kuutioiden summa:
1³ + 5³ + 3³ = 153
Edelleen 153 on kolmionumero 17, siis: (17² + 17)/2 = 153, edellisen numeroista 1 ja 15 ovat nekin kolmionumeroita ja 153:n käänteisluku 351 on kolmioluku 26 (hvhy): (26² + 26)/2 = 351. Eivätkä luvun 153 erikoisuudet ole edes vielä tyhjenneet. Mutta esimerkit riittänevät vakuuttamaan, että sen valintaan kuvaamaan Pietarin kalansaalista on täytynyt olla jokin aivan erityinen syy. Etenkin, koska kertomuksessa olevat kaikki tärkeimmät käsitteet ovat siis sillä jaolliset:

ihmisten kalastajat 14 x 153=2142
heittää verkko mereen = 20 x 153 =3060.
tuo verkko, = 8 x 153=1224
kalat = 8 x 153= 1224
kalojen määrä 16 x 153=2446

Merkittävä on erityisesti 8 x 153´ n tulo 1224, joka vastaa edelleen Raamatun sanontoja Herra Jumala: o curioj o qtheoj, Jumalan luomistyö: krisij qtheu ja Istutus h futeia.
Nämä kosmoksen ja elämän syntyyn liittyvät sanonnat saavat erityistä painoarvoa tosiasiasta, että luku 1224 on kaksi kertaa sellaisen ympyrän halkaisija, jonka kehä 1925 vastaa nimeä Simwn o Petroj Simon tuo Pietari. Kun tämä kehä saa kokonaislukuina ilmaistuna halkaisijan 612 ja säteen 3o6, tulee säteen puolikkaasta edelleen kalojen lukumäärä 153. Tämä 153 on myös niiden vesica pisciksien (Kalanrakkojen, kuvio syntyy kahden yhtä suuren ympyrän kehän leikatessa toistensa keskipisteet) pituus, jotka muodostavat Pietari-ympyrän sisään mahtuvassa kuudessa limittäisessä ympyrässä kuusilehtisen vesica-ruusukkeen. Kun kaksi Pietari- ympyrää piirretään sisäkkäin, muodostuu yksi suuri vesica ja 12 edellä kuvatun kaltaista pientä. Yhteensä kolmetoista vesicaa, jotka symbolisesti vastaavat niin veneitä, kuin kaloja kuin siemeniäkin. Kaikilla on sama soikea muoto, jota antiikin geometriassa kutsuttiin kaikkien muotojen äidiksi ja pyhäksi mandorlaksi eli kohduksi. Kuvio synnyttää etenkin ortodoksisessa kirkkotaiteessa myös Jeesuksen.
Ihmeellistä ajatellen nimenomaan luvun 1224 ja sen 8. osan 153 merkityksiä on nyt se, että tämän nimen omaan luomistyöhön ja Jumalan istutukseen viittaava kreikan numero esiintyy heprean gematriassa 7 kertaa vastaten sanaa tvytxt, jonka fem. sing. hntxt on se paikka Adamin ruumiin alapäässä, josta jumalat (tehkäämme ihminen kuvaksemme) ottavat luomiskertomuksessa Eevan ’siemenen.’ Ja hämmästyttävää on sekin, että 1224/8 pituisten 12 pienen vesican a´ 153 yhteinen pituus on 1836 eli luku, joka ’sattumalta’ on kokonaislukuna ilmaistuna sama kuin protonin paino suhteessa elektroniin, kun elektroni on yksi. Tulo 12 x 153 voidaan lisäksi lukea heprealaiseksi sanonnaksi ‘ihmisen isä’ eli ab anash: sna ba!

Erittäin hätkähdyttävääon vielä se, että kun jaamme tämän luvun 1836 Kristus-kolmion asteluvulla 37, saamme osamäärän 49,6. Sillä luku 496 vastaa heprean samaa valtakunta tvklm, jonka tulo 4×9x6 on edelleen 216 eli risti, voima, leijona, prkessio jne. Luvun 37 moniin syvällisiin merkityksiin ei ole tässä tilaa mennä, mutta todettakoon lyhyesti, että esim. kaikki Jeesuksen nimitysten variaatiot Uudessa testamentissa ovat luvulla jaolliset, esim. Cristos 1480= 4ox37. Genesiksen 1. lauseessa on selvä 37 järjestelmä jne.

Raamattu ei näy opettavan vain matematiikkaa ja tähtitiedettä vaan myös biologiaa ja fysiikkaa.

Pedon luku 666

Kuuluisa luku 666 lienee Raamatun eniten spekuloitu luku, onhan se “petoa”edustaessaan kelvannut hyväksi lyömäkirveeksi taisteluissa kulloisenkin ainoan ja oikean taivaaseen vievän opin puolesta. Niinpä luterilaiset ovat löytäneet luvusta paavin ja paavilliset tietysti Lutherin, maltillisemmat vannovat keisari Neron ja monet keisari Diocletianuksen nimeen. Kun luku 666 tulee kolmesta gematrian kielestä (heprea, kreikka, latina) tietysti lukemattomin yhdistelmin, on spekulaatioille tilaa. Loogisimman ratkaisun lienee esittänyt astro-arkeologi John Michell, mutta ennen kuin menemme hänen nerokkaaseen ratkaisuunsa katsokaamme hieman 666´n aritmeettisia ominaisuuksia, joihin välillisesti sisältyy yhdessä muodossaan myös tuo Osmo Pekosen kaipaama raamatullinen pii.

Luku 666 on ensinnäkin kolmioluku 36
Se on 8:n 1. “taikaluvun” summa:
1 + 5 + 15 + 34 + 65 + 111+175+260 = 666
(Edellinen toteutuu kaavasta n3+n/ 2 = magos arithmos)
Taikaneliö 6:n(6×111) sivujen summa on 666
huomaa lisäksi, että
6+6+6=18
18 x 3 7 = 666
6×6x6=216

Muitakin mielenkiintoisia ominaisuuksia on, mutta tarkoituksiimme riittää hyvin edelliset. Luvun raamatullisen tarkoituksen selvittämiseksi tarvitsemme kuitenkin myös sen ne sekä piilotekstiset, että avoimet ja raamatulliset esiintymät, jotka selvästikään eivät nouse sattumasta.
Piilotekstisiä gematrisia 666´n tuottavia sanoja ja sanontoja on ensinnäkin Vt:ssa 72, joista useimmat ovat toistuvia sanoja kuten sana “hyöty” nvrty. Kaikkien 72:n esiintymän kokonaissumma on 47952 eli 222 x 3 x 72! Kun esiintymisiin liittyy lähes aina sanat valo tai aurinko, on selvää, että myös luku 72 palvelee astronomisia laskelmia ja 72 onkin lähin täysi vuosimäärä, jonka prekessio tarvitsee liikahtaakseen taivaalla yhden asteen.
Ja vielä 666´n merkityksiä ovat sanat taikakeino, lumous, taikavoima ja edelleen demooni, riisuutua, itkeä, ja mittanuora.
Erikoisuutena muoto Ja Sumerista rinys mv on 666. Vihjanneeko edellinen raamatullisen tietämyksen alkukotiin?

Myös verbistä myydä esiintyy muoto, joka on 666. Myös paha ja paholaiset tuottavat saman lukuarvon. Nimen Hiram yhteydessä muoto kolmeksi vuodeksi antaa arvon 666: svlsl, Myös verbi aiheuttaa, olla syynä johonkin antaa arvon 666. Jobin kirjan verbi kätkeä, salata, peittää muodossa rtsy on myös 666. Mielenkiintoisesti verbi nähdä havaita on myös 666 kuten verbi hajoittaakin suffiksin kanssa.

Avoimesti luku 666 esiintyy Ilmestyskirja 13.18 lisäksi vain kerran, luku ilmoittaa Kuningasten kirjassa talentteina sen kullan painon, mikä kuningas Salomolle yhden aurinkovuoden aikana tuotiin. Pröystäilevä kuningas käytti valtaosan kullasta - varsin moderniin tyyliin - sotilasmenoihin ja mitä jäi hän käytti - ei köyhien hyväksi - vaan valtaistuimensa ja linnansa koristeluihin:

Kuningas teetti myös suuren norsunluisen valtaistuimen, joka päällystettiin puhtaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta ja sen selustassa oli häränpää. Istuimessa oli käsinojat ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona. Myös jokaisen portaan kummallakin puolella oli leijona 12 kaikkiaan…

Selvempää aurinkoallegoriaa saa Raamatusta hakea.

Kun jopa nimi Salomo viittaa aurinkoon (xm ls = Sol mach: Suuri aurinko), on kertomus ilmiselvä metafora auringosta eläinradan Härän merkissä. Härällä on hepreassa mm. vastineet aleph pla ja torin ]yrvt (nuori uhrattava härkä), edellisen lukuarvo 111 ja jälkimmäisen 666, joka luettuna 6 x 6 x 6 on 216 ja kun sana leijona hyra saa myös lukuarvon 216 ja leijonia 6:lla portaalla on yhteensä 12, viittaa kertomus ilmiselvästi myös puoleen ja täyteen aurinkoprekessioon, joka on 6 tai 12 x 216o eli 1296o tai 2592o vuotta!
Härkää merkitsee myös sana Shur rvs , josta johtuu myös sana Sorat trvc joka tarkoittaa aurinkovoimaa ja jonka luku on myös 666! Kertomuksen käsitteet kulta, härkä, leijona ,666 aurinko ja Salomo ovat kukin edustamansa käsitemaailman täydellistymisien symboleja.

Raamatun piit

Elämää luovan aurinkovoiman näkyviä ja tuntuvia ilmentymiä ovat tietysti lämpö ja siitä emanoituva valo ja niinpä Raamatun luomiskertomuksessa Genesiksessä on valon elementti voimakkaasti sekä näkyvästi että näkymättömästi läsnä: Genesiksen 7 ensimmäistä sanaa sisältävät kuusi pla-aurinko-härkä-111-kirjainta, joiden yhteinen arvo on 666 ja kertomuksen 31. sana (31 = voima, jumala) onkin rvah eli tuo valo, jonka lukuarvo on 212. (212 vastaa myös eritäin merkittävästi käsitettä ‘ympärileikkausveitsi’) Kun valo-sanan sijaintiluku 31 vihjaa piihin onkin mielenkiintoista katsoa, mitä tapahtuu kun tehdään asetelma 666:212 ja kas kummaa, tuloksi tulee tuo Valoa Ristiltä lehden tarjoama arvo 3.141509434, jonka viidestä ensimmäisestä numerosta voi vaivattomasti saada heprean jumalia tai oikeammin eläviä voimia tarkoittava kuuluisan sanan elohjim myhla. Pii onkin elohjimin kätketty merkitys, sillä luetaan elohimien avatusta muodosta hym al 514 13 oikealta vasemmalle. Itse asiassa esim. pyramidi pitää itsessään kaikki nämä ideat, pisteen, janan kolmion, pohjaneliön, ja viisi pintaa eli Platonin solidien ideat.

Valoa Ristiltä johtaa Pekka Lahtisen artikkelissa piinsä heprean mittanuora-sanan muodostavista kirjaimista k koof ja v vav , jotka sivumennen sanoen liittyvät juuri siihen Raamatun paikkaan, josta Pekonen opettaa, että tuskin se mitään matematiikkaa opettaa, (Miksi Pekonen muuten kysyy, mistä VR:n pii, johtuu, kun kerran on nähtävästi lukenut kohdan, jossa Lahtien asian selittää?) ja joihin kirjaimiin mystisesti liittyi ylimääräinen kirjain hee, jolloin sanan h vk arvoksi tulee 106 + 5 eli 111. Näistä aineksista heprealainen matemaatikko S. E. G. Belaga on saanut kaavan 3 x (111:106) = 3,141509434, siis saman kuin allekirjoittaneen löydös 666:212. Jälkimmäinen tapa johdettuna luomiskertomuksen valoa ja aurinkovoimaa tarkoittavista sanoista lienee tarkoituksellisempi, sillä suhde toistuu vielä Saarnaajan kirjassa vierekkäisissä sanoissa voittoisa tuo valo: rvah nvrty: näiden sanojen lukuarvot ovat 212 ja 666, tässä on toistamiseen tuo Pekosen kaipaama suhde 3,1415o9434. On huomattava, että sana voittoisa eli jtron esiintyy vain Raamatun 33. (3+3=6) kirjassa ja sana esiintyy 6 kertaa, jolloin esiintymien kokonaisumma on 3996 eli 6 x 666!. Edelleen liittyy esiintymisiin lähes aina käsitteet valo tai aurinko. Alamme ymmärtää, miksi kristinusko niin helposti Konstantinus Suuren aikana sulautui tuolloiseen sol invictus (voittoisa aurinko) kulttiin.

Muita kiinnostavia 212 käsitteitä ovat kätkeä, sanoa, halkaista, ympärileikkausveitsi, monistua bry, moninkertaistaa, katsoa, nähdä, (sanasta rako, halkeama) puhua, laakso, mielenkiintoisesti kuuluisassa Joosuan kirjan kohdassa, missä aurinko seisahtuu ja puhutaan myös kuusta joka seisoo laaksossa, laaksossa arvo on 212. On myös huomattava, että aiheemme kannalta mielenkiintoinen sana on miekka jonka muoto myös vastaa kiilamaista vuorta tai terävästi leikkaavaa loistoa eli valoa, sana on inessiivissä brxb. Kaikki käsitteet sopivat siis myös ajatukseen ympyrän kahtia leikkaavasta halkaisijasta.

Mikäli jotakuta närästää nyt se, että po. Raamatun piin viimeiset desimaalit ovat ‘väärin’, hän huomatkoon, että heprean matemaattiset käsitteet ovat samalla usein myös mielekkäitä sanoja, joiden kirjaimet ovat kokonaislukuja ja kaikilla ao. kontekstiin nähden järkevillä sanoilla ei näin ollen voida tietenkään aina ilmaista aivan tarkkoja arvoja, mutta jo mainittuja tarkempiakin piin desimaalijonoja Genesiksestä on toki johdettavissa. Kun otetaan esim. elohjim p eli 3.1415 ja jaetaan sillä heprean sanojen mrbad dabarim numeromerkinnän 41224 puolikas (Nämä dabarimit jaetaan kahtia, koska Mooses kirjoitti ne kahteen tauluun), niin saadaan kehälle 20612 halkaisija 6561,19688. Kun asia ilmaistaan toisinpäin eli haetaan näistä piille arvo kokonaislukuina saadaan 3.1415942269 eli jo melkoisen tarkka arvo!.
(Abramin luomisluku on myös edellä mainittu 41224 ja tulee nimimuodosta mabram mrbam eli Abramista.)

John Parker ja on todennut piin erään raamatullisen ihmisen pojasta ja ihmisesta johdetun piin asetelman 355:113 olevan myös monien tähtitieteellisten laskelmien pohjana. Tarkkaavainen lukija huomannee, että 355 vastaa heprealaisen kuuvuoden päiviä ja että osapuolet saavat 113 peilikuvanaan summan 666, siis jälleen aurinkovoiman. Tämän asetelman pii on myös - heprean sanojen gematriasta tullakseen - hämmästyttävän tarkka, sillä siinä 355 vastaa paitsi kuuvuoden päiviä myös sanontaa ihmisen poika bar anash sna rb ja 113 ajsh sya ihmisen peilikuva ja sanat antavat piin arvoksi 3,14159292, ensimmäiset 6 desimaalia oikein.

Mutta jätettäköön riepoteltu pii-parka jo rauhaan ja palattakoon hetkeksi vielä tarkastelemaan sen yhtä matkaan saattajaa, parjattua lukua 666, jonka petomaisuutta ainakin sen aritmeettisista sisällöistä on vaikea havaita, mutta joka Uudessa testamentissa - piilomerkitystensä kautta varsinkin - muuttuu pedosta lähes enkeliksi.
Luku 666 esiintyy Ut:n gematriassa ensinnäkin sanassa qhrion, joka merkitsee peto, siis pedon luku on peto sanan lukuarvo! Tämä sana esiintyy Ut: sssa 37 kertaa ja 37 x 18 (6+6+6) = 666. Sitten arvon saavat ainakin sanat traditio paradosij, Jumalan viha orgh qeou, me hukumme apollumeqa hajallaan diasporas ja vielä sanonta alfa + w (1332:2), sana kylki pleuran (Jeesuksen) ja Kristusmonogrammi cxj.
Erityisen kiinnostavia arvoja ovat tietysti Kristukseen liittyvät sanat kylki pleuran, mainittu kristusmonogrammi ja sanonta alfa ja omega. Mielenkiintoa lisännee, että perimätiedon mukaan Loginus työnsi lävistävän keihään Jeesuksen kylkeen ja Jeesus kutsui itseään alfaksi ja omegaksi ja että luvun 666 avoimen esiintymän Joh. Ilm. 13.18(!) ja päättyy lauseeseen

“Ja se luku on 666
Kai o ariqmos auton cxj”,

Viimeisen virkkeen kaikkien kirjainten gematrinen summa on 2368, eli sama kuin nimen Jeesus Kristus arvo! Tämäkin ja aiemmin mainitun John Michell´n löydös tukee olettamusta, että pääsisäiskertomuksessa on paljolti käytetty myös ns. pyhän geometrian terminologiaa, missä Kristus vastaa pinta-alaltaan 12 -yksikköistä suorakaidetta, jonka diagonaalikeihäs lävistää kahteen suorakulmaiseen kolmioon, jonka sivut ja hypotenuusa antavat tällöin luvut 345 ja 543, yhteensä 888 eli nimen Iesous arvon. Lisäksi koko arvo 888+1480 (Ieosus +Kristhos) ja summa 2368 muodostavat keskenään suhteen 3:5:8, joka lähenee kultaisen leikkauksen arvoa 1, 616. Mainittu suorakaide (korkeus 888) muuttuu helposti myös säännölliseksi 12 -kulmaiseksi ristiksi, jonka ‘kylki’ ‘käsivarsiin’ asti on 666 ja joka voidaan muuttaa edelleen kuutioksi, jonka kulmien asteluku on tällöin useasti mainittu luku 2160, joka on myös niiden kuukausien määrä, jonka tarvitaan tarkan ja pyöristetyn prekession sovittamiseen.

Mutta eihän Raamattu opeta matematiikkaa, joten kaiken edellä esitetyn täytyy johtua sattumasta tai kirjoittajan mielivaltaisesta innosta pyöritellä lukuja haluamallaan tavalla. Tällä tavalla lukujaan kaiketi pyöritteli aikanaan myös professori Ivan Panin, joka toistaiseksi kumoamattomasti todisti, että mikäli hänen löytämänsä Raamatun monet seitsenjärjestelmän variaatiot johtuisivat sattumasta, olisi tuo mahdollisuus vain yksi tuhannesta miljoonasta miljoonasta. (1:1ooo ooo ooo ooo ooo)

Tampereella 9.8 2003
Seppo Heinola