Graalin tarina on kiehtonut ihmisten mielikuvitusta ja graalinetsintä on muodossa tai toisessa jatkunut aina siitä asti kun tuon oudon kohteen, Graalin, innoittamat alkukertomukset ovat ensimmäisen kerran keskiajan loppupuoliskolla jättäneet jälkensä ajan viihdetaiteilijain eli trubaduurilaulajien mieliin.
Graalista, mystisestä esineestä, aatteesta tai vertauskuvasta, ei kuitenkaan ole mitään erityistä selkeää määritelmää. Emme tiedä, onko graalia edes ikinä ollut vai ovatko sitä koskevat tarinat vain pelkkää mielikuvitusta. Mielipiteet eroavat myös koskien legendojen alkuperää. Ja itse Graal on saanut monia muotoja ja kuvailuja, se on kuppi, malja, matalseahko lautanen, ruukku, pata, kivi tai jalokivi, eläinrata tai kuunsirppi etelän yötaivaalla.. Se on etenkin myös monen spirituaalin aatteen vertauskuva. Kaikenkaikkiaan siis mysteerinen kohde.

Se kykeni ruokkimaan nälkäiset, parantamaan haavoittuneet, herättämään kuolleet ja antamaan ikuisen tai jälleensyntyvän elämän. Tai saamaan aikaan unio mystican, ihmisen sisäisen eheytymisen jumalallisen täyttymyksen.
Graalin koti on usein paratiisimainen paikka tai olotila, missä se korkealla vuorella sijaitsee temppelin sydämessä. Siellä sitä vartioivat valitut uljaat Pappiskuninkaan alaiset ritarit. Oudosti on tämä tarun kuningas yhtäaikaa sekä elävä, että kuollut (Vrt Ilmestyskirjan kuvaus). Ja Graalin KYSYMYKSEN oikein ratkaissut ritari saa kohdata elämässään onnea ja voittaa vaikkapa kuninkaan tyttären käden.

Graalin myyttinen perusaines ei ole luonteeltaan, kuten usein luullaan, vain kristillinen, vaan on löydettävissä kansantarustoissa ympäri maailmaa. (Vaikka Graal yhdessä tulkinnoistaan vastaakin Jeesus Kristuksen esoteerisia opetuksia ja nimenomaan nimen Iesous Christhos - mystis-kabbalistisia lukuarvoja ja niiden tarkoituksia!).

Graalin tarinan perusjuoni sijoittuu kuitenkin kristilliseen viitekehykseen: Joosef Arimatialainen, rikas mies ja Jeesuksen mahdollinen eno (tai isä) on saanut haltuunsa viimeisellä ehtoollisella käytetyn maljan ja kun hän on Pilatuksen luvalla ottanut Jeesuksen ruumiin ristiltä hän huomaa sitä pestessään, että viisi haavaa ovat alkaneet vuotaa ja hän kerää veripisarat maljaan. (Vihje elävään ristiinnaulittuun, sillä kuolleeesta ei vuoda verta!)
Joosefia syytetään myöhemmin ruumiin varastamisesta ja hänet vangitaan. Vankilassa hänelle ilmestyy Kristus, joka luovuttaa maljan hänen haltuunsa. Kristus vihkii Joosefin myös Graalin messuun ja muihin salaisiin opetuksiinsa ja häviää. Joosef pysyy elossa kyyhkynen tuodessa selliin päivittäin öylätin. Joosef vapautuu ja liittyy (n 7o jKr) sisareensa ja tämän mieheen Bro´on ja lähtee meren yli maanpakoon pienen seurueen, johon kuuluivat mm. Maria Magdaleena ja Jeesuksen äiti Maria, kanssa. Matkalla asetetaan viimeistä ehtoollista vastaava Graalin ensimmäinen pöytä , jonka kolmastoista eli Juudas Iskariotin tuoli jätetään tyhjäksi, sillä siihen istumaan yrittänyt paiskautui aina ylös. (Vrt. Knepworthhousen ruokasali, ruusuristiläisen kirjailijan koti.

Erään tarinaversion mukaan Joosef matkustaa Glastonburyyn Englantiin, missä hän olisi käynyt myös aikaisemmin tinakauppiaan ammattia harjoittaessaan ja tällöin hänellä olisi ollut mukanaan isätön pieni poika - Jeesus. Tänne Joosef pystyttää nyt 1. kristillisen Jeesuksen äidille neitsyt Marialle omistetun kirkon, minne myös 1965 kaivauksensa alkanut arkeologiryhmä sijoittaa kuulun kuningas Arthurin historiallisen Gamelot-linnan (Oikea Arthur lienee hallinnut n. 5oo-l. jKr). Graal asetetaan kirkkoon ja se on keskeinen pyhäinjäännös sittemmin nimelleen omistetussa messussa, johon kaikki pyöreän pöydän ritarit osallistuvat. (Näin selittyvät kelttiläisyyden, mithralaisuuden, kristinuskon ja pythagoralaisuudenkin yhteneväisyydet, sillä kelttien druidi-papit olivat olleet yhteydessä näihin kaikkiin!)
Toisessa versiossa Joosef jää Eurooppaan ja Graalin vartiointi uskotaan hänen langolleen Bronille, joka sitten tunnetaan Rikkaana Kalastajana, koska hänkin oli ruokkinut seurueen Kristuksen antaman esikuvan mukaan yhden ainoan kalan avulla. Seurue ryhtyy asumaan Avaronia tai Avalonia, saarta tai paikkaa, joka voi sekin olla Glastonbury, joka aikanaan on ollut saari. He odottavat nyt Graalin kolmatta vartijaa.

Munsalvach´iin rakennetaan sitten temppeli (pelastuksen vuori) ja Graalin ritarien järjestö ilmaantuu. He istuvat Graalin toista pöytää ja nauttivat Graalin lahjoittamia pyhiä aterioita. Messuja myös pidetään nyt pappina palvelevan Graalin Kuninkaan johdolla. Kuningas saa kuitenkin pian (Longinuksen) keihäästä sääreensä tai genitaaleihinsa mystisen haavan, jonka Kuningas on ansainnut uskonpuutteensa, naisenhalunsa ja ms. synnin vuoksi. Tämän jälkeen kuningas tunnetaan Haavoitettuna Kuninkaana. Ja maa valtakunnassa tulee karuksi ja tunnetaan nimellä Autiomaa; “Wasteland”. Graalin linnassa säilytetään nyt Graalia, keihästä, miekkaa ja pyöreää ruoka-astiaa tai päätä, joka myöhemmin sekoitetaan Graaliin itseensä. (Voi olla Manna Machine?). Esineitä kutsutaan linnassa yhteisnimellä Hallows eli pyhät tai pyhitetyt.
Tarina on edennyt nyt kuningas Arthurin aikaan n. 5oo luvulle jKr. Kuninkaan neuvonantaja taikuri Merlin on perustanut kolmannen pyöreän pöydän, jolle Graal kuuluisi, mutta jolta se nyt puuttuu. On Suuren Kysymyksen: “Ketä Graal palvelee?” aika. Sitten helluntaijuhlassa, siis 45o v, jKr Graal ilmestyy kuningas Arthurin pöytään; tilannetta on edeltänyt Arthurin ja kuningatar Quineveren pojan ritari Galahadin saapuminen. Outo munkki johdattaa hänet Graalin läsnäollessa sisään ja kaikki ritarit menettävät äkillisesti puhekykynsä. Auringonsäteeseen verhoutunut Graal katoaa jälleen ja ritarit sitoutuvat etsimään sitä. Seuraa joukko vihkimys-seikkailuja, jotka koskevat erityisesti Lancelot´a, Gawainea ja Bron´ia. Kertomus etenee kuitenkin etupäässä Parcivalin, perfektin hullun ja Galahad´n kautta. Galahad on saanut luvan istua tyhjällä tuolilla nimeltä Siege Perilous.

Gamelot´n linnasta lähteneistä vain harvat näkevät vilauksenkaan Graalista. Jokainen ritari joutuu sensijaan monenlaisiin testeihin, joiden luonteen selittää aina syvällä metsässä saapuvilla oleva erakko. Lancelot pääsee usein lähelle Graalia, mutta kääntyy pois tuntiessaan vetoa Arthurin-kuninkaan vaimoon. Gawaine saavuttaa Graalin linnan, mutta putoaa pois liiallisen maallisiin kiintymisensä vuoksi.

Vain kolmen onnistuu lopulta löytää Graal ja vihkiytyä sen salaisuuksiin. Galahadin, neitseellisen nuorukaisen, Parcifalin, pyhän hullun ja Bors´n, tavallisen miehen, joka ainoana palaa Gamelot´n linnaan mukanaan vastaus Kysymykseen.(Idea toistuu parodiana mm Ganterburyn tarinoissa) Vain Parzival, Galahad ja Bors löytävät siis tien Graalin linnaan, mutta vain Galahad saa pitää linnan aarteet ja vain Galahad sai erakon opastamana istua Artuhrin pöydän tyhjässä tuolissa, jonka Juudas oli jättänyt avoimeksi. (Vrt Leonardo da Vinci: Pyhä ehtoollinen, missä Juudaalla ja Jeesuksella on samat kasvot!)
Parcifal vaeltaa ensimmäisen epäonnistumisensa jälkeen viisi vuotta autiomaassa, löytää jälleen tiensä Haavoittuneen Kuninkaan linnaan joka rikkaana Kalastaja vartioi tietä Autiomaahan. Hän odottaa vastausta kysymykseen: Ketä Graal palvelee, sillä oikea vastaus parantaisi hänet, minkä jälkeen hänellä olisi lupa kuolla. Oikea vastaus on Kuningasta. Kerran parannuttuaan Kuninkaan on siis lupa kuolla ja Autiomaan vedet virtaisivat jälleen saaden maan kukoistamaan. (Paranemisen ja parantamisen teema on Graalille keskeinen. Kuningas ja autiomaa tarvitsevat molemmat parantavaa keihästä, joka saa veren pysähtymään, mutta veden vuotamaan. Keihäs siis sekä haavoitti että paransi Kuninkaan. Tarinat vaihtelevat, josko parantamisen teki Galahad, Parzival, keihäs vai kuppi)
Galahad, Parcifal ja Bors jatkavat matkaansa saavuttaen Sarras´n pyhän kaupungin idässä, missä juhlitaan Graalin lopullisia mysteereitä ja nyt kolme ritaria osallistuvat Messuun, missä maljaa käytetään., Kristus ilmestyy ensin juhlijana ja sitten loistavana lapsena maljasta ja lopulta ristiinnaulittuna miehenä. Tämän jälkeen Galahad kuolee ja Graal nostetaan taivaaseen. Parcifal palaa Kalastaja-kuninkaan linnaan hallitakseen hänen sijastaan jättäen Bors´ palaamaan Gamelot´n.

Tämä tarinan lähteitä ja erimuotoisia toisintoja ovat mm

“Pilatuksen teot ja Nikodemuksen evankeliumi.
Conte de Gral, Chretien de Troyes: n 1188,
Josef Arimatialainen, Robert de Boron, 119o
J¨ngere Titurel, Albrecht von Schaffenberg 127o,
Letter of Prester John,
Parzival, Wolfram von Essenbach, 12o7,
Perlesvaus, anonyymi, 1225
Morte D´Arthur, Sir Thomas Malory, 147o,

Tarinat kehittyivät n. 15o vuoden aikana. Historia ei tunne toista vastaavaa symbolin ympärille punoutuvaa ilmiötä, Ilmiön laajuuteen ja pysyvyyteen nähden kirkko on ollut siitä omituisen hiljaa. Ehkäpä teologit ovat tienneet Graalin liittyvän ns, harhaoppeihin ja sisältävän “toisen kirkon” opin. He kenties toivoivat hautaavansa Graalin hiljaisuuteen ja todellakin, tänään tuskin kukaan on enää siitä kuullut, 12oo -luvulla oli tuskin ketään, joka ei olisi siitä kuullut!
Graal on tulkittu ja nähty mm:
Henkisenä ideana, menetelmänä ydin-ihmisen,
so sisäisen Kristuksen synnyttämiseksi.
Tämän tien viisasten kivenä, lapis exillis`nä,
Alkemistisena prosessina
Liitonarkkina,
Mannakoneena
Zodiakkina eli eläinratana
Molempina edellisinä,
Temppeliherrojen aarteena,
Bahomet`na, ” Paholaisena”
Jeesuksen todellisen opin sisältönä, Graalin kirkkona,
Ikuisen elämän ja jälleensyntymän aatteena,
Taivaasta pudonneena kivenä,
Universumin kohtuna,
Ihmeitä tekevänä ruoka-astiana,
Jeesuksen ehtoollismaljana,
Jeesuksen äidin kohtuna,
Jeesuksen veren taltioivana maljana,
Molempina edellisinä
Feminiinisenä jumaluutena
Maria Magdaleenan kohtuna,
Jeesuksen perillisenä
Jeesuksen hallitsijasuvun tunnuksena

Graalia olisivat vartioineet tai hallussapitäneet mm.
Temppeliherrat,
Kataarit,
Ruusuristiläiset,
Vapaamuurarit,
Siionin viisaat

Sanan merkitys ja legendan alkuperä
Graal-nimen etymologiasta on keskusteltu paljon. Peter Fiebag tuo esille, että sana voitaisiin johtaa myös koralli-kasvin nimestä. Ja heprean kielessä todellakin on tähän viittaava käsite lrvg, (Gematrinen arvo 239) jolla tarkoitetaan pientä kiveä, jonka vastine englanniksi on bebble. Merkittävästi edelleen William Shakespeare käyttää näytelmässään Windsorin iloiset rouvat sanaa bebble yhteydessä, missä pastori Evans tiedustelee pikku Williamilta latinalaisen sanan lapis englantilaista vastinetta ja William vastaa siis “bebble”, joka näytelmän huumorissa merkitsee englantilaisessa kansankielessä myös miehen kivestä! Kun lapis on puolestaan yhdistetty graaliin, on yhteys jokseenkin selvä: Gral=lapis=bebble=lrvg=gral. ja graalillahan oli myös sukupuoliset symbolifunktionsa, sillä keihäs oli haavoittanut kuninkaan genitaalit. Heprean goral sanaa käytetään kuitenkin myös ja erityisesti kivestä, jota tarvittiin arvan heitossa ja goral `lla tarkoitetaan myöskin arpaa.(kts Lev.16:8, Jon 1:7, Hes. 24:6, Lev. 16:9, Num.33:54, Jos. 19:1.) Ajatellen Graalin tarinaa ja graalin mahdollista yhteyttä liitonarkkiin on erityisen merkittävää, että liitonarkin yhteydessä käytettäviä salaperäisiä esineitä Urimia ja tummimia on pidetty juuri arvanheittovälineinä.
Heprealaisen goral-sanan käyttötavoista on myös erityisesti huomattava, että sanalla viitattiin myös jumalilta saatuun perintöön tai osaan.. (Ps 16:5, Dan 12:13)
Tämä on merkittävää sikäli, että temppeliherrojen katsotaan saaneensa haltuunsa liitonarkin (Mannakoneen?) ja muinaista rakennustekniikkaa ja muuta muinaista perimätietoa koskevaa aineistoa ja etenkin Jeesuksen opetusten salasia tulkinta-avaimia.
Toinen samansuuntainen heprean sana kirjoitetaan ilman vokaalina o (holam) käyettyä vav-ääntiötä
lrg (gaaral), sana tarkoitta karkeaa maaperää, esim. soraa, joka sillä käveltäessä antaa kirskuvan äänen. Karkea sora muodostuu juuri pienistä kivistä siis koralleista. Sana merkitsee “karkeus”
Huomaa, että suomen vastaava sana on äänneasultaan sanan alussa samantyylinen. (kar) Muodossa garol sana viittaa ärtyisään tunnetilaan.
Heprealaisen etymologian kautta sana legendojen Graal-sana näyttäisi liittyvän tuon kielen vastaavin konsonantein ilmaistuihin pientä kiveä tai jumalilta saatua lahjaa tarkoittaviin sanoihin. Olihan Graal tullut myös kivenä taivaalta ja se tuotti onnea ja ravintoa saajilleen. Näyttäisi vahvasti siltä, että alkuperäinen graal on voinut olla liitonarkissa käytettyjä piisiruja tms. vastannut sana.
Maljana ja Marian kohtuna graalia voi tutkia myös sanan numeroarvojen ja maljan geometristen ominaisuuksien mukaan. Kirjaimista Grl saadaan lukuarvo 232, joiden tulo on 18 eli heprean elämää yh vastaava arvo. Kohtuhan on elämän äiti, jota Genesiksessä vastaa hvh eli Eeva, jonka lukuarvo 565 löytyy Graalin geometriasta, joka tuotaa maljan ns, Vesica Piscis muodossa ja muodostuu kolmen yhtäsuuren ympyrän leikatessa toisensa keskipisteittensä kautta. Maljan korkeudeksi tulee tällöin 5,65 ympyrän säteen ollessa yksi.
Vesica piscis eli “kalanrakko” muodostuu kun kaksi samankehäistä ympyrää leikkaavat keskipisteissään. Mitä useimpia ympyröitä piirretään, sitä useiampia vesicoita muodostuu. Vesicaa sanotaan myös kaikkien geometristen kuvioiden äidiksi ja kuvion sisään piirretyt neljä yhtäsuurta suorakulmaista kolmiota toteuttavat kukin pythagoraan teoreeman pienimmin mahdollisin kokonaisluvuin: tällöin Vesica on yhteydessä myös nimen Ieosous Christhos lukuarvoihin 888 ja 148o, jotka supistuvat lukuihin 3 ja 5, tällöin siis jokainen kolmio, jonka lyhyt kateetti on nimi Iesous ja hypotenuusa Kristhos on aina suora!Legendojen malja voiman ja ihmeitten lähteenä on siis ikivanha aate. Se virtaa inhimillisestä. psyykestä ja on nähtävissä jo ensimmäisissä vanhoissa luolamaalauksissa. Sen keskeisenä teemana on YMPYRÄ, kaiken olemassaolevan elämän lähde ja myös pyhän geometrian alku. Se on ympyrämatka elämästä kuolemaan. Muinaisuudessa tehtiin jopa haudat raskaana olevien naisten näköisiksi. Kuollut pääsi takaisin kohtuun (Vrt Job!) Jo ammoisina aikoina taivas oli kupoli, nurin käännetty malja. jne. Ja kupolissa toimivat jumalat eli tähdet ja tähdistöt tekivät siellä ihmeitään.
Intialainen Veda-kirjallisuuden Indra varasti Auringolta tulen ja kuulta ihmejuoma Soman. Ja Indrakin kantoi keihästä. millä hän toi hedelmällisyyden kuivaan maahan. (Graalin Haavoittunut kuningas parani keihään kosketuksesta…!)

Kreikkalaisille ja Platonille tulinen kraateri ja tulimalja olivat teemassa keskeisiä.
Orfilaisissa mysteereissä oli monta maljaa Aurinkopöydässä, mikä orffien kosmologiassa oli universumin keskus ja alku. Maljat sisälsivät luomisen aineet. (Vrt Ilmestyskirjan maljat) Malja oli siis tässä kosminen taltioija, jättiläis-”malja”. Orfilaiset, mainittakoon, tunsivat myös krusifiksi-symbolin kauan ennen kristinuskoa: Orfeus Bachus oli ristillä.
Kelttiläisten tulen yllä riippuva pata kuvasi jälleensyntymää, inspiraatiota,mutta myös helvetissä oli pata, missä kuolleet tuotiin takaisin eloon, tosin ilman puhekykyä. (Vrt Mooses tai Ut ja Jeesuksen syntymä).Kelteillä oli myös pata, joka keitti narreista viisaita.
Malja oli siis monien mysteeriuskontojen keskeinen kultti-väline. Eleusissa Kernos-malja sisälsi taika-eli vihkimysjuoman, joka oli yleinen motiivi kansantaruissa. Taikajuoma johti juojan toisiin maailmoihin, jotka olivat käytäviä Paratiisiin. (Alkoholin vaikutus profaanisti). Ideat saavat sittemmin muotojaan alkemiassa, antiikin myyteissä, arabialaisessa runoudessa, islamin esoteerisessa sufilaisuudessa, kelttiläisessä mytologiassa, kristillisessä ikonografiassaja kaikki tiivistyvät lopulta Chretien de Troyesin romaanissa Conte de Graal (1188 jKr) Jeesukseen ja hänen viimeiseen ehtoollismaljaansa.

Edellämainitussa ensimmäisessä varsinaisessa Graal romaanissa Troyesin “Graalin kreivissä” teemana on Suuri Kysymys. Parantaakseen Haavoittuneen kuninkaan kantavat neidot ja nuorukaiset Graalin läpi linnansalin, mutta paraneminen tapahtuu vain, jos nuoret osaavat vastata oikein kysymykseen : “Ketä Graal palvelee?” Graalin arvoitus ei kuitenkaan vielä ratkea, sillä romaani on keskeneräinen, eikä graalia täsmällisesti kuvata..

Toinen romaani Robert de Boronin “Joseph Arimatialainen”, (119o jKr) määrittelee Graalin jo selvästi viimeisen ehtoollisen maljaksi, johon on koottu Jeesuksen veri. Boron on käyttänyt lähteinään “Pilatuksen tekoja” ja “Nikodeemuksen evankeliumia”. (Joissa on viitteitä myös Jeesuksen esoteeriseen oppiin, jota kaikki apostolit eivät olisi tunteneet, mutta jonka Joosef Arimatilainen hallitsi. Joosefin olikin ollut paettava Vespanianuksen Roomasta juuri näiden oppien vuoksi. Näin oikea alkuperäinen kristinoppi siirtyi Glastonburyyn Englantiin ja teemaan tulivat mukaan molemmat Mariat gnostisen kirkon apostoleina ja Roomaan jäi kristinuskon kuori).
Teemana ei siis ole enää Haavoittuneen kuninkaan parantaminen, vaan Jeesuksen opetus ja olemus pyhässä viinissä, sangrealissa (Vrt Sangria tänään), josta voidaan johtaa sanat Sang Greal tai Sang Royal (pyhä kuningashuone). Viinimalja ja viini yhdistyvät, sillä kantaahan ihminen vertaan omassa maljassaan.
Graalin messuun, joka pappis-kuningas isäntänä jäljittelee viimeistä ehtoollista, kuuluu Boronin tarinoissa myös ihmeitä sisältävä metallinen kirstu!. (Vrt. Manna-kone ja liitonarkki-teoriat). Boron väittikin saaneensa kirjansa ilmestyksessä enkeleiltä, mutta lähteenä lienee käytetty Cistercian munkkien aiempia kirjoituksia Graalista koottuina kirjaksi “Queste de Sang Gral” (Vulgate Cycle) (112o jKr). Nämä munkit loivat uusia karaktäärejä kuten Galahadin, neitseellisen nuorukaisen, joka on tuskin ihminen ja elää jumalallisen ja maallisen välimaastossa toisin kuin isänsä ritari Lancelot, joka rakastaa Arthurin vaimoa Guinevereä, joka on synnyttänyt Galahadin, joka saa siis istua tyhjäksi jääneelle tuolille pyöreässä pöydässä (Galahad löytää vastauksen, parantaa haavoittuneen kuninkaan ja saa autiomaan kukoistamaan. Galahad on siis Kristuksen symboli ja mahdollisesti Marian Magdaleeenan ja Jeesuksen lapsi.)

Kolmas teksti on sitten Wolfram von Essenbach`n kuuluisa Parzival.(12o7 jKr) (Parzival-nimi merkitse pierce-vale, eli sydämelleen kokonaan omistautunut, hunnun täyttäjä.)
Wolfram oli mystikko, joka oli syvästi tunkeutunut Graalin salaisuuksiin ja antoi sille myös alkemistisia ominaisuuksia.”Puhtain kivi- lapsit exillas…ei kukaan ihminen ole niin sairas että tämän kiven nähtyään kuolisi…” Tämä kiven latinalainen nimitys on tulkittu monin eri tavoin: mm. lapis lapsus ex caelis, “taivaalta pudonnut kivi” T
Tulkinta perustuu Essenbachin kuvaukseen, että kivi olisi ollut taivaalla käydyn sodan seurauksena Luciferin kruunusta arkkienkeli Mikaelin irti iskemä jalokivi, joka olisi pudonnut maahan. Toiset kääntävät nimen ” kiveksi, jonka avulla alkemistit tekevät maailmassa “Suurta työtä” ihmiskunnan jalostamiseksi. Jotkut näkevät kivessä Hermes Trismegistoksen smaragditaulut, joihin on taltioitu ohjeisto universumin olemuksesta. Joku näkee “puhtaassa kivessä” viitteen Mariaan ja nyt kivi on Marian sielu. Mutta kivi yhdistetään myös Saturnukseen alkemisessa symboliikassa.
Merkittävästi lapsit exillis yhdistetään myös juutalaisten salaperäisen liitonarkin Shekinah valoon, joka on jumalallisen valon emanaatio maan päällä (Voidaan ymmärtää myös teknisesti.) Ja luonnollisen selityksen kivi saa meteorina, mustana kivenä. (Vrt Kaaban kuutiokivi, huomaa, että kuutio on myös risti)
Tässä yhteydessä lienee syytä erikseen mainita ns. dänikeniläinen Graal -tulkinta, missä Graal nähdään vieraan sivilisaation maahan tuomana liitonarkkina, joka oli voimanlähde mm. ns. Mannakoneelle, josta erinomaisen kuvauksen ovat antaneet veljekset Fiebag jotka perustavat näkemyksensä tutkijoiden George Sassoon ja Rodney Dale tekemään kabbalistisen Zohar-kirjan analyysiin. Zohar puhuu kahdessa kirjassaan erityisestä Päivien alkuisästä, joka teknisen käännöksen mukaan näyttäytyy nukleoidi-käyttöisenä mannakoneena, jonka avulla heprealaiset tekivät mannaa autiomaassa. tässäkin on yhteys Graalin ihmesiin.! (Esim. salaperäinen Melkisedek kantoi maljaa, jossa oli viiniä ja leipää, mutta tässä Chartreaux`n katedraalin veistoksen kuvassa on voinut maljassa olla myös jokin esine, Melkisedek oli outo olento, ehkäpä avaruusmuukalainen)
Koneesta on konstruoitu teoriassa toimiva malli.

Neljäs teos on Parzival`n merkittävä perillinen anonyymi Perlezvaus n. 1225 jKr. ja viides Thomas Malroyn 1485 ilmestynyt “Kuningas Arthurin kuolema”, josta ovat peräisin kaikille tutut tarinat kuningas Arthurin pyöreästä pöydästä..
Perlesvaus on hyvin mystinen ja sisältää myös idean viidesti muotoaan muuttavasta Graalista , joista vain viides, juuri Graal on nimetty.
Marloyn romaani keskittyy ritariuden kuvaamiseen ja on täynnä vain puoliksiymmärrettyjä symboleja. Se on kuuluisin romaani nimenomaan kuningas Arthurista. Tähän teokseen loppuu historiallinen Graal-kirjallisuus. Siis aikaan, jolloin uskonpuhdistus ja vastauskonpuhdistus käyvät kiivasta taistelua.
Voimme nyt siirtyä tarkastelemaan Graalin yksityiskohtaisempia vertauskuvia ja ideoita.
¨
Maria ja Graal

Perlesvaus´ssa, mikä todennäköisesti on kirjoitettu Glastonburyssä, kerrotaan että “meidän ladymme” otti osaa Graalin messuun ja tarjosi poikansa siinä eläväksi uhriksi. Ja “joka kerta kun messu perjantaista maanantaihin pidettiin, jos Jumalan äiti oli läsnä, Graal ilmestyi.” Maria oli kohtu, missä jumalainen ilmestyi. Maria tulee eläväksi Graaliksi, joka sisältää veren ja Kristuksen spirituaalin olemuksen. Maria kutsutaan lisäksi eräässä keskiaikaisessa liturgiassa mm. liitonarkiksi, kultaiseksi taloksi, viisauden istuimeksi, oikeudenmukaisuuden peiliksi ja profeettojen kuningattareksi. Hän on edelleen Maailman ruusu, pyhän ruusutarhan kuningatar, alkemian ruusu, ruusulla on viisi salaista verholehteä, kuten Jeeusksella viisi haavaa ja kuten Graal käy läpi viisi muutosta.(Kuten ihmisellä on viisi aistia) Viisi on myös Salomonin sinetti, pentagram. (Salomonin avaimen planeettamerkeistä, seitsemästä Mars-ympyrästä saanee arvoituksen ratkaisuun viitteitä.)
Ihmisen täytyy siis muuttuakseen tulla Mariaksi ja kantaa jumalaa sisällään! Sillä Maria sovittaa Eevan synnin siinä missä Jeesus Aadamin! Graalin kuningas ja Neitsyt äiti ovat tässä mallissa itseasiassa gnostisen alkemistisen androgynian symboleita ja ilmentävät jumaluuden mies-naisellista dualismia, Graalin mysteerio on spirituaali yhdyntä, unio mystica, joka hedelmöittää morsiushuoneen mysteeriossa ihmisen ja synnyttää hänelle Christhos lapsen, Galahadin, hänen omasta itsestään.( Vrt Ismo Dundebergin suom. Filippuksen evankeliumi!)

Mysteerien temppeli

Graalin linna Pelastuksen vuorella on yhdistetty myös ns, kaataarien Montesgur´n linnoitukseen, näin Graalia vartioivat ritarit tulevat kaataareiksi. eli “puhtaiksi” (Puhtaan opin puolustajat) Kataarit opettivat ihmisen sielun ainutlaatuisuutta ja ihmisen mahdollisuutta vapautua itse perisynnistä, he elivät köyhyydessä ja uskoivat jälleensyntymään, olivat saaneet vaikutteita gnostilaisuudesta ja manikealaisuudesta ja siksi kristillinen kirkko tuhosikin heidät viimeistään ns. albigenssisotien aikana. Huomattakoon, että Essenbachin tiedonlähde eli Parzival´n Kyot oli kotoisin Toledosta, joka oli keskiajan salaisen tiedon ja siis “harhaoppien” ja kabbalismin keskus.

Graal ja jälleensyntymä

Kataarit uskoivat siis jälleensyntymään, joka sekin on Graalin eräs sisältö Sillä Kristuksen kautta Graal liittyy Golgataan ja sana Golgatha voidaan kabbalistisesti lukea sanaksi gilguloth, joka merkitsee juuri jälleensyntymää, jonka symboli yleisesti on esim. häntäänsä syövä käärme, joka oli usein maljan ornamenttina. Myös astronominen vuosi kuolee ja jälleensyntyy auringon mukana, aurinkojumala nousee keväällä kuolleista, idea näkyy Tammuzin, Attiksen, Adoniksen , Apollon ym. sankareiden erityisesti Osiriksen ylösnousemuksissa. Suuri parantaja oli Isis ja Haavoitettu kuningas Osiris. Ortodoksisissa ikoneissa Jeesuksen ja Marian päiden sädekehät, vanhan ja uuden auringon linjat, leikkaavatkin ympyröissä kevätpäivän tasauspisteessä, joka on myös päiväympyrässä Jeesuksen kuolinhetki!
Mainittakoon vielä, että myös. waelshiläisessä Mabinogion legendassa tunnetaan käsite. “jälleensyntymäruukku”.

Sisäinen Graal

Spirituaali graal onl sydämessä, mielessä ja hengessä.
“Niin en enää elä minä, vaan Kristus ,( siis Graal ) elää minussa: “Toteaa Paavali gnostikoille paljon puhuvassa, mutta kristityille päänvaivaa tuottavassa sanonnassaan…
Sydämen ympärileikkauksessa vuotaa sydän verta samoin kuin esinahka vastaavassa, ja tämä on itseuhrauksen symboli. Graalin etsintä on matka tietämättömyydestä valoon Narrista voi valossa valaistuna tulla Shakespearen uusi kuningas. (Vrt myös vapaamuurarius ja kirjain G) Graal ei siis kuvaa vain Jeesuksen kärsimyksiä vaan jokaisen täydellistymistä etsivän ihmisen tuskaa itseuhrauksen hetkellä; niinpä Graalin ritaritkin joutuivat maljaa etsiessään vaikeisiin koetetuksiin, joissa heitä auttoi outo erakko tai valkoinen uroskauris, molemmat Kristuksen symboleja

Tämä prosessi kuvautu myös kabbalistisessa ns Tiphereh (kauneus) elämänpuu mysteeriossa, mysteeriossa, missä kokelas saavuttaa ydinegonsa. Riitus muodostuu symbolisesta egon kuolemasta ja jälleensyntymästä uudelle tasolle, rauhaan ja harmoniaan. Tiphreth oli assosioituu Jeesukseksi kristillisessä kabbalassa. Tämänkin mysteerion tarpeistoon kuuluivat vielä erakko tai viisas, majesteetillinen kuningas, lapsi ja uhrautuva Jumala. Myöhemmin symboliikkaa lisättiin ja mukaan otettiin pyramidi, kuutio ja ruusuristi!

Graal kuningashuoneena

Tulee tarkasteltavaksi Michael Baigent ja Richard Leigh ja Henry Lincoln kirjan Pyhä veri ja pyhä Graal pohjalta
Nämä tarinat ovat saaneet alkunsa Champangnen kreivin hovissa, Kreivi oli Temppeliherrojen järjestön perustajia, johon järjestöön Graal läheisesti liittyy. ja jotka liittyvät edelleen läheisesti Siionin viisaisiin, jotka ovat puolestaan Jeesuksen perillisiä.
Godfroy de Bouillon, temppeliherrojen varsinainen sponsori oli legendojen mukaan Swanin ritareiden jälkeläinen ja tarun Lohering oli Parzival´n poika. Ja Parzival-kertomuksen Graalin vartijat olivat juuri Knights of the Temple, eli Temppelin ritareita , siis selvästi temppeliherroja!
Mystinen temppeliherrojen muka palvoma “Belsebuubin pää” voidaan sekin yhdistää myös Graaliin (Kabbalistisen päivien alkuisän pää)

Erään Graal version mukaan Maria Magdaleena tuli Josef Arimatialaisen kanssa Ranskaan lähelle Marseillea, missä pyhä Graal yhä tänään on. Ja legenda saa vahvistusta siitä, että 15oo-luvulla kuningas Renee d´Anjou keräsi juuri “Graalin maljoja”. Mutta Maria toi Ranskaan Graalin, ei vielä välttämättä kirjaimellista maljaa vaan kohtumaljassaan olevan Jeesuksen perillisen. (Vrt. Barbara Thiering: Jesus The Man.)
Essenbachin Parcival oli “lesken poika” ja Maria oli Jeesuksen leski! (Jeesus oli naimisissa) Vapaamuurarit kutsuvat vielä tänään itseään samoin lesken pojiksi. Motiivi palautuu Isikseen, Osiriksen leskeen ja Raamatun Nainin leskeen.
Haavoitettu kuningas oli Parzivalin oma eno (Tai isä?)
Boronin Graal tarinasta voisi puolestaan päätellä, että Galahad olisi ollut Joosef Arimatialaisen poika ( Siis Jeesuksen veli, jos arimatialainen oli Jeesuksen isä eikä eno?) Näin alkaa hahmottua ns. Graalin perhe, Jeesuksen dynastia!

Perlesvaus oli juuri temppeliherrojen kirjoittama. Teoksessa on luvun 33 eli vapaamuurariuden skottilaisen riituksen asteluvun suuruinen joukko ritareita , joilla oli rinnassa punainen risti. D. Troyesille Graal oli määrittelemätön kultainen esine, Boronille malja, mutta Perlesvausissa Graal omasi myös jonkin merkityksellisen salaperäisen tason: ehkäpä juuri Jeesukseen liityvän salaisuuden. Ja Galahad näkee Graalin maljasta nousevan nimenomaan Kirstus-lapsen. Tässä tulkinta-tasossa näyssä on kyse Jeesuksen lihallisen jälkeläisen, Raamatun Jeesus Justuksen, syntymisestä Marian kohdusta.

Essenbachinkin Parzival sisältää idean Jeesuksen dynastiasta. Essenbachin mukaan etenkin Troyesin Graal-kuvan on väärä ja oikea tieto tulee provencelaiselta Kyot´lta, joka puolestaan on saanut sen eräältä Flegetanikselta, joka oli suoraan kuningas Salomonin jälkeläinen ja oleskeli huom. Toledossa, missä kirjoitti sitten Graalin originaalin ja oikean tarinan. Flegetanis oli tähtientutkija ja sanoi Graal-nimen olleen kirjoitettu tähtiin ja enkelien tuoneen Graalin taivaasta.(Vrt. juutalainen perimätieto salaisuuden enkeli Raziel ´sta, joka olisi kirjoittanut kaiken taivaallisen tiedon adamille safiirikiveen jo Paratiisissa!)
Kyot tutki tarinoita ja löysi yhden mm. Anjousta, missä tarina liittyi läheisesti Mazadan perheeseen ja sitä kautta juutalaisuuteen.
Kyot on mitä varmimmin ollut Guiot de Provins, eräs temppeliherrojen suosima munkki ja trubaduuuri, joka teki pilkkalauluja mm. kirkosta ja Parzivalissa Graalin vartijat olivat nimenomaan temppeliherroja.
Kirjoittaja Essenbach kuten Guiot teki matkan pyhälle maalle, missä näki temppeliherroja toimissaan ja tutustui Kyot´n esikuvaan. Mutta jos temppeliherrat olivat Graalin vartijoita, täytyi Graalin olla olemassa vielä ristiretkien aikaan, ei ainoastaan Arthurin aikaan!
Essenbach saattaa puhuessaan Graalista kivenä viitata Jeesukseen myös kulmakivenä (Pietarikin oli “kivi”). Juuri Essenbach yhdistääkin Graalin erityisesti Golgataan. ristiinnaulitsemiseen, kyyhkyseen, joka tuo Golgatan kivelle pienen valkoisen leivän.
Kiveen on kirjoitettu kaikkien Graalin etsintä matkalle osallistuvien nimet ja sukukunnat. Jos Graalin vartijat olivat templareita, ovat he kuuluneet johonkin samaan erityiseen ‘perheeseen’. Anfortas eli Kalastaja-kuningas, ei ole suinkaan sattumalta Parzivalin eno! Ja kun tämä kuolee, Parzivalista tulee uusi kuningas!!!
Graal omaa voiman luoda kuninkaita!
Olivatko Graalin perheen jäsenet alunperin juutalaisia, olihan Flegetanis Salomonin jälkeläinen?
Ainakin Boronion romaanissa ja Perlesvausissa Parzival on juutalainen. Graalin perhe voidaan rekonstruoida Parzival huolellisesti lukien: Parzival on Anfortasin, kuninkaan, veljenpoika. Kuningas oli erään Frimutelin eli Titurelin pojan poika. Sitten voidaan jäljittää eräs Laziliez eli mahdollinen Lasarus, Martan ja Marian veli. Lazielin vanhemmat olivat edelleen ‘valitun maan’ Masadoita viitaten Mazadan vuorilinnaan Palestiinassa, missä juutalaiset kävivät katkeran taistelun Roomaa vastaan.

Anjou, mistä Graaal tarun annaalit löytyivät, on edelleen hyvin merkittävä, sillä Parzival oli sieltä kotoisin ja tämä paikkakin assosioituu templareihin ja pyhään maahan Anjoun kreivistä tuli templari 1131 ja hänestä tuli myös oikeasti Jerusalemin kuningas. Avioliiton kautta hän tuli mukaan myös Merovingien kuningashuoneeseen.

(Päälähde edelliseen: John Matthews: ” The Grail. Quest for the eternal)

Yhteenveto teemaan Graal kuningashuoneena:
Maria Magdaleena, Jeesuksen vaimo tai kumppani (Vrt. Filippuksen evankeliumi) toi siis kohdussaan (Graalissa) pyhän veren Sang Royal, Marseilleen ja edelleen Galeehen, missä oli ennestään juutalainen siirtokunta. Täällä syntyi Merovingien kuningassuku Jeesuksen jälkeläisistä. Graalin tarinat on sijoitettu sattuvasti Merovingien dynastian aikaan ja tarinat aktualisoituvat vasta kun Godfroi d´Bouillon, Merovingien kuningashuoneen jäsen, tuli ristiretkien aikaan Jerusalemin kuninkaaksi.
Teoria selittää näin kuningas Meroveen mystisen syntymän ja alkuperän. Olihan lapsella kaksi isää joista toisen symbolina oli vielä - suuri kala!
(Se selittää myös kuningas Dagobert´n murhan, missä kirkko oli osallisena.)
Teoria selittää siis Graalin perheen, temppeliherrat, myös impotentin ja hallitsemaan kykenemättömän kuninkaan ja lopuksi se selittää Godfroi de Bouillonin mystisen sukutaulun. Tuon Loheringin pojan tai pojanpojan, Parzivalin pojanpojanpojan ja Gralin perheen jäsenen. Ja mikäli hän oli Jeesuksen perillinen, selittää se aivan toisella tavalla Godfroin voitokkaan Jerusalemin valloituksen 1o99. Hän ei halunnut vain valloittaa pakanoilta Jeesuksen hautaa vaan saada oikeutettuna haltuunsa vanha Daavidin kuningashuone!
(Salaisuutta vartioivat suvun jäsenten perustama Siionin viisaiden ryhmä, jonka alkuperäinen kotipaikka oli Zionin paikkakunta Sveitsissä, missä sijaitsevan erään rakennuksen ovessa on kuvattu Jeesus helmäterttu kädessään. Viinirypäle on kabbalismissa kivesten symboli ja kuvaa sukua jatkavaa elämän mehua. Hepreassa viinirypäleterttu ja kives palautuvat etymologiassa samaan sanaa. Vertaus johdetaan Noasta ja hänen pojistaa. Kirj. huom.)

Graalin temppeli oli pyöreä kuten siis Arthurin pöytäkin ja myös Golgatha oli pallon mallinen kuten Shakespearen Ruusu ja Joutsen teatteritkin olivat ja nämä mallit johdattavatkin meidät aivan uuteen Graalin tulkintaan, eli pyhän geometrian mukaiseen maailman mikro ja makrokosmiseen niin henkiseen kuin aineelliseenkin, malliin , johon tutustumme tauon jälkneen:

GRAAL PYHÄSSÄ GEOMETRIASSA

Tiedämme, mitä on geometria, tuohan sana mieliimme erityisesti kouluajoilta ns. Eukliidisen geometrian, jota edusti ehkäpä tuon geo-metrian tunnetuin väittämä eli kuuluisa Pythagoraan teoreema a2+b2=c2! joka sai käytännönnön sovelluksensa erityisesti antiikin maanmittauksissa tarvittavana matemaattisina apparaatteina,
Tämän selkeän teoreeman avulla oli maanmittareiden helppo mitata täsmälleen tarvittavan suuruisia suorakaiteen muotoisia maakappaleita. Tarvittiin päistään solmittu köysi, jossa oli tasavälein 12 solmua. Yksi paalu iskettiin kolmannen, ja toinen kahdeksannen solmun kohdalle, köysi kiristettiin kolmion malliin 12. solmun kohdalle, tällöin muodostuvasta kulmasta tuli aina suora, kulma merkittiin sitten kolmannella paalulla ja kuvion vastakkaiselle puolelle jännitettiin samanlainen kuvio ja suorakaide oli valmis.
Mutta mitä siis on nimeomainen pyhä geometria?
Pyhänä geometriana voimme ymmärtää jumalallisen mielen kosmisen aatteilun matemaattisten heijastustumien ideogrammaattista kuvailua.
Tuon kuvailun lähtökohtana on piste, joka luo ensin suoran, jonka ympärille kaareutuu ympyrä suoran jäädessä ympyrän halkaisjaksi. On saatu ensimmäinen pyhän geometrian vakio eli ympyrän suhde halkaisijaan, joka antiikissa ilmaistiin myös aritmeettisesti lukusuhteena 22/7, joka on myös heprean kirjainten lukumäärän suhde jumalallisiin luomispäiviin. Näin myös heprean luovaa jumaluutta tai oikeammin elämää synnyttäviä voimia kuvattiin kirjaimin m h y l a ((elohim), jotka gematrian eli heprean numero-kirjain vastaavuuksissa saavat numerot 4o 5 1o 3o ja 1, jotka ympyrää vastapäivää lukien voidaan järjestää kirjain-numeroiksi 3 1415 eli Piin lukuarvoksi!
Tästä lähtevät jumallista luomistyötä kuvaavat kaikki muut geometriset ja aritmeettiset kuviot ja arvot, joista pyhässä geometriassa ja juutalais-kristillisessä esoteerisessa numerologiassa ovat merkityksellisiä etenkin ne vakiot, joita vailla universumimme ei ainakaan tässä muodossa voisi ilmentyä.
Tätä ilmentymää eli maailmankaikkeuden syntyä pyhässä kuvaa pyhässä geometriassa erityisesti kaksi yhtäsuurta ympyrää, jotka leikkaavat keskipisteissään toisensa ja jotka muodostavat maailmankaikkeuden kohdun eli ns, vesica pisciksen, kaikkien geometristen muotojen ja niiden vastaavuuksien (sinapinsiemenestä supernoviin) äidin, sillä tuon
kuvion sisään ja kautta voidaan edelleen piirtää ja johtaa kaikki eukliidisen geometrian peruskuviot, joista sadaan edelleen ns. platonilaiset solidit, joista aiheemme graalin maljan kannalta olennaisimpia ovat vesican lisäksi ympyrä ja kuutio ja sovellettu viiskulmio.
Näistä mainituista kuvioista lähtien ympyrän säteestä kehän kuudenneksen jänteenä voidaan johtaa niin Iesous Kristhoksen kuin Graalin maljankin ja Athurin pöydän niin aineen kuin hengen maailman syntyä, särkymistä, jälleensyntymistä ja harmonisointia eli eheytymistä koskevat ideat. Näiden kuvioiden perusympyrästä voi johtaa mm. piin, elohjimin ja viisikannan.

SH