Kabbala -yhteenvetoa
Ensinnäkin sana kabbala, joka yleisesti tarkoittaa salaisesti vastaanotettua perimätietoa Tanachin esoteerisista tulkinnoista ja niiden avaimista, johtuu verbistä qibel: ottaa vastaan, mutta verbin etymologinen tausta antaa sille myös merkityksen ’voimamitta’.(qab=kuppi, mitta, 6:s osa seahia, el=voima’) ja ns. literaalissa kabbalassa onkin paljolti kysymys erilaisten mittojen arvojen muistisanoista.
Kabbala palautuu rabbbien mukaan Abrahamiin asti, historioitsija Josefus Flavius sanookin Abrahamin opettaneen myös matematiikkaa, mutta jotkut johtavat sen aina Paratiisiin saakka, sillä sana pardes voidaan notatrikonissa lukea sanoiksi Peresh=tulkita, Raz=salaisuus, Davar=sanat ja Sod= salaseura. Paratiisissa oli siis salaseura, jossa tulkittiin salaisia sanoja. Verbi parad merkitsee myös jakaa osiin (vrt. part=osa).
Kabbala jaetaan moniin osa-alueisiin kuten a) suulliseen b) kirjalliseen c) praktiseen ja d) maagisen kabbalaan. Minä keskustelen lähinnä kirjallisesta kabbalasta, joka on pääasiassa Raamatun käsitteiden tulkintaa käyttäen avaimina erilaisia salakirjoituksia ja niiden ala-avaimia. Kirjallisen kabbalan yleisimpiä menetelmiä ovat a) gematria b)notatrikon c)temurah d)athbas variaatioineen. Kaikkia näitä menetelmiä voidaan käyttää päällekkäin, joten sanan purku edellyttää monia operaatioita, jotka eivät kuitenkaan ole ’mielivaltaisia’ vaikka saattavat maallikosta siltä näyttää.
Gematriassa, joka perustuu kirjainten tosiasiallisiin numeroarvoihin (heprea, kreikka, latina), tunnetaan ainakin 72 erilaista numero-kirjaimin operoivaa menetelmää (prof. Scholem) sovelluksineen, jotka ovat kehittyneet monien satojen vuosien aikana, joten yleinen käsitys ’aidosta’ gematriasta vain numeroarvojen loppusummina, on väärä.
Esimerkkejä: Jumala al = 1+30=31= 4, Ihminen adm=1+4+40=45= 9, Lapsi bn=2+50=52=7, ihmislapsi br ans =2+200+1+50+300=355=13=4.
Kun esimerkkisanojen sanojen lukuarvoja ja niiden loppusummia tarkastelee lähemmin, huomaa helposti, että ne ovat kalenterikäsiteitä ja liittyvät ajan mittaamiseen: 31, 4, 9, 7, 355 käsittävät kuukauden päivät, raskauskuukaudet, viikonpäivät, ja kuuvuoden päivät. Sillä esim. 355 ja 13 edustavat kuuvuotta, jossa oli 13 28 vuorokautista kuukautta ja 355 päivää, siis 28×13=355 ja 3+5+5=13! Näin siis esim. sana Jumala 31=Al ’muistaa’ 31 päiväisen kuukauden, mutta temurahina (permutaationa) myös 13 kuukautisen vuoden ja loppusummana kuukauden 4 viikkoa.
Gematrinen sana voidaan lukea peräkkäisenä numerosarjana, ADM siis joko 1 4 40, lukuarvona 45 tai sen loppusummana 9. Koska heprealaiset eivät tunteneet nollan merkkiä, vaikka idean (ajin suph) tunsivatkin, käytettiin juoksunumeroiden 1440:n asemesta lukua 144, mikä esiintyy esim. Ut:n Uuden Jerusalemin ympärysmuurin korkeutena. Uutta Jerusalemia hallitsi Jeesus, ’uusi Adam.’ Mutta numeroita myös kerrottiin keskenään ja näin saaduista tuloista voitiin muodostaa uusia käsitteitä. Näin 4×4=16 ja 16 vasta heprean sanaa nefes=sielu. Adam oli elävä sielu. Numeroita myös neliöitiin ja kuutioitiin ja 4 toiseen +4 toiseen = 32, mikä vastaa heprean sanaa sydän eli lab. Adamilla oli verta kuljettava sydän ja heprean veri sana dam onkin 44 eli sielun 4×4 tekijät.
Siksi Vt. sanoo ihmisen sielun ’asuvan’ veressä.
Ajan kuluessa muistiinmerkinnät komplisoituivat ja menetelmät saivat tehtäväkseen taltioida myös avaruuden suuriakin mittoja, etäisyyden maasta aurinkoon, auringon halkaisijan pituuden, moninaisia aikamittoja; suuren prekessiovuoden osineen jne. Kompleksisesta käytöstä antaa hyvän esimerkin adam pojan Kainin lukuarvo 115, sillä ’isä’ adam ’synnyttää’ sen seuraavasti:
Kun adam otetaan 144:nä, niin 2 x144=288 ja 288 potenssiin 2 = 115 2. Adamin pojan Kajn’ n arvo 115 on uusi ihminen eli uusi adam ja luku 1152 on uusi adam sinä mielessä, että myös uutta adamia tarkoittavan Jeesuksen epiteetti Jesous Nasareus Rex Judoreerum luettuna initiaaleistaan JNRJ antaa heprealaisittain ensinäkin sanat vesi, tuli, henki ja maa (Jom,Nor,Ruach,Jabesah) ja näille numeroarvot 10,50,200 ja 10, jotka nollat poistettuina ja ympyrän kehälle asetettuina (temurah permutaation käytännön menetelmä) antavat luvun 1521. Anagrammit ja niitä vastaavat arvot otettiin usein siis ympyrän kehältä vastapäivään lukien, joten tapa ei ollut mielivaltainen vaan temurahin ympyrä-sääntöä noudattava. Näin myös alhjim saa numerojärjestyksen 31415 ympyrän kehältä. Ei miten tahansa ’nyppien.’
Kainin arvo 115 liittyy myös aikamittoihin, sillä ’Eeva’ sanoo pojastaan Kainista, �Olen
m i t a n n u t miehen Jahven.â€? Sillä Eeva on kantanut poikaansa 245 vrk (naisen 8 kk:n raskausaika, yhdeksäs puuttui) ja 245+115 = 360. Ja 360 oli yksi kolmesta tavasta käyttää vuosikalenteria 355,360,365. Ja Jahven eli jhvh:n yksi piilomerkitys oli y m p y r ä, sillä ’herra jumala’ eli jhv-h elohjim on samalla 3,1415×10,56=33,1 ja 33 vastaa gematriassa sanaa gul eli kehä tai ympyrä. Eeva oli siis mitannut ajan, jolloin synnyttäisi Kainin eli phallosen saaneen poikalapsen, jod-havan. (jod=phallos,’pikkukeihäs’)
Ja tästä pääsenkin H. Vuoren kritisoimaan Jhv:n lukuun 1056. Hän ihmettelee, miksi käytän vain kolmea kirjainta ja miten voi paikkajärjestelmää tuntemattomien heprealaisten teksteistä ottaa luvun 1056 puhumattakaan, että elohjim voisi olla 3,1415.
Paikkajärjestelmästä on ensinnäkin sanottava, että ko. järjestelmästä riippuvat tulkinnat ovat vain 1/72 koko gematriaa, joten kaikki gematria puhumattakaan koko kabbalasta ei kaadu, vaikka nämä tulkinnat olisivat virheellisiäkin. Mitä ne eivät kuitenkaan ole, sillä ko. käsitteet ovat nousseet babylonialaisista ja intialaisista astronomisista luvuista, jotka nämä ovat ennen ko. käsitteiden heprealaisia redaktioita merkinneet paikkajärjestelmää ja nolliakin käyttäen. Tämän voi todentaa esim. heprealaisista sanonnoista ’autio ja tyhjä’ ja nimestä Melkisedek (Saalemin kuningas):
Jos näet kirjoitamme Raamatun luomiseen liittyvät sanat tohu ve bohu peräkkäisiä kirjaimia vastaavin numeroin i l m a n nollia alkaen loppu vav’ :sta saamme sarjan 652 6 654. Jos nyt kerromme numerot sarjassa keskenään kertoen saatu tulo aina seuraavalla luvulla jne. aloittaen 6 x 5=3o ja 2×30=60, 60×6=360 jne., saamme luvut 30 360 2160 10800 ja 43200. Nämä luvut kuuluvat intialaisiin prekessiovuoden aikalaskelmiin ja ’tuottavat’ näin nollat takaisin. Sarja esiintyy juutalaisessa numeromerkinnässä supistettuna esim. 3,6,36,216,108,432 tai 2,12,72,144, 432.
Siis heprealaisen kirjainnumeromerkinnän alla on monin osin ollut ensin mesopotamialainen ja intialainen aritmetiikka ja tähtitiede, joka on muistiinmerkinnässään tuntenut nollat ja paikkajärjestelmän aikoihin, jolloin keisari Asokan lähetyssaarnaajat toivat intialaisen viisauden Palestiinaan. Baabelissa ko. järjestelmä oli tunnettu jo 2000 vuotta aiemmin ja sieltäkin sen ovat heprealaiset voineet vankeutensa aikana adoptoida, ja luoda uuttaa sisältöjä Tanachiin kun he ylipappi Esran johdolla sen uudestaan 460-luvulla eKr. toimittivat.
Kuuluisan pappi Melkisedekin peräkkäiset numerot ovat puolestaan 100 4 90 10 20 30 40 6 ja ilman nollia 149 12346. Kun nämä kertoo keskenään saadaan 4×9=36×2=72×3=216×4=864×6=(36×144)=5184:2=2592 eli prekessiovuoteen liittyvät vaiheluvut 36,72,864, 5184:2=2592. Prekessiovuosi kokonaisluvuin on siis 25920 vuotta.
Palataan nimen Jhvh, joka esiintyy vain Genesiksen 4 luvussa, missä alussa sitä sanotaan Kainiksi ja lopulla ihmiset alkavat kutsiua itseään jhvh:ksi:
Eeva siis sanoo : â€?Olen mitannut i h m i s e n jhvh:n â€?! Kun Eeva on 565 ja ihminen on 113, ei ole vaikea havaita, että Eevan nimen lukuarvo muodossa 56,5 mittaa ihmisenarvon 113 siten, että 113:2=56,5. Mistä tämä pilkku, paitsi jaosta kahteen? Eeva on elämän synnyttäjä ja kohtu: kaiken elämän äiti. Heprealaisessa perimätiedossa myös ns. liitonarkkukin (acharon ha berit) kantoi elämän viheriöivää (Aaronin) sauvaa ja arkki on myös kohdun symboli. Ja arkin tilavuus on 1,5×1,5×2,5 kyynärää eli 5,6 kyynärää.(oikealta vasemmalle 6,5) Pilkku saa oikeutuksen myös toisin. Heprean elämä sanan lukuarvo on 18 ja tämän elämän synnyttää elohjim, jonka kirjainarvot voidaan lukea ympyrän kehältä vastapäivään piiksi 3,1415. Nyt 18×3.1415=56,5.
565 on nyt Jhvh:n nimen loppuosa ja alkuosa on 10: j hvh = 10 565. Nyt laskutoimitus 10×56,5=565 eli ’elämän antaja’ Eva. Nyt on vain huomattava, että Eva 565:nä perustuu vanhaan lukutapaan hvh eikä uudempaan chvh!
Eeva eli chwh on vanhimmassa muodossaan hvh eli kolmikirjain, joka on saa nelikirjain jhvh:ssa eteensä siis jod-kirjaimen, joka on phallossymboli. Elämää luovat käsitteet ovatkin alun perin kolmikirjaimisia kuten koko heprean kieli perustuu sanojen kolmelle runkokirjaimelle.
Ihminen ajsh 113 liittyy nyt nimeen jhvh siten, että se ei ole Jumala jhvh sinänsä vaan Jumalan ’kuva’ eli 1065 joka on 3 x 355, sillä tämä 355 on bar ans eli ’ihmisen poika’, ihminen. Nyt 355:113 on 3,1415 eli taas elohjim. Alhjim on siis ’välimies’ ihmisen ja Jumalan välillä. Jhvh:n lukuarvot numeroista 10 5 6 5 kolme ensimmäistä ovat eri kirjaimia ja toistuva hee on loppuhenkonen ja feminiini pääte. Vastakkainen ’peili’ luku on 65. Myös 3×113=339 ja 339x 3,1415=1065 eli Jhvh:n angrammi.
Myös 3×355 oli 1065 ja 1065 on ’esikoisen’ luku. Mikä on esikoinen hepreassa? Se on mainittu ihmisen lapsi eli 355: bar anash. Mutta 355 on myös kuuvuoden päivät. Kuu oli Egyptissä Choruksen silmä. Chorus ja Christhos ovat sama. Nyt Kuu on ’poika.’ Kuuvuosi 355 päivää on gematriassa Ihmisen poika=Jumalan poika. Herra on aurinko. Käsitteissä ’ihminen’ ja ’ihmisenpoika’ aikamitat ja pituusmitat myös yhtyvät. Kun ihminen on 113 tai temurahissa 311 ja ihmisenpoika 355 ovat ne yhdessä 666 eli aurinko.(Sorat:aurinkovoima) Kun ’ihmisen poika’ 355 on siis myös kuuvuoden päivät ja viittaa Kristukseen kuusymbolina, niin edellinen todentuu sitenkin, että myös sanan ’ tuo vuosi’ eli heprean ha-s h a n a ’ n arvo on sekin 355. Joten sattumasta ei voi olla kyse. Nainen Eeva saa miehen a n o sh ja -a nosh -muodon juoksunumerot ovat 1 365 eli ’yksi vuosi.’ Kala nun on paikallaan 5 6 5. Ja ’kala’ eli vesica picis on Evan vulvan symboli. Tämä 565 on perusvesican leveys.
Jhvh:n alkumuoto on ollut kreikkalainen tai intialainen IEO, joka on alettu kirjoitta jhv j:n vastatessa i:tä, e:n h:ta ja v:n o:ta. Mutta koska vav on maskuliininen kirjain ja elämä emanoituu feminiisesti, on jhv:n loppuun lisätty feminiinin tunnus hee, joka äännettäessä on kuitenkin vain aspiraatio, joka ei edes kuulu. Siksi heprealaiset jättivät hee:n gematrisessa lukuarvossa jhvsta usein pois. Jhvh:n lukuarvot numeroista 10 5 6 5 kolme ensimmäistä ovat lisäksi e r i kirjaimia! Myös siksi käytettiin kolmikirjainta. (Kolmikirjain Joh merkitsi egyptiläisille kuuta. Isis oli myös kuu.)
Ja myös siksi, että luku 1056 muodoissa 1,056, 10,56. 105,6 ja 1056 ovat antiikissa vastanneet erilaisia pituus ja aikamittoja. Näin esim. 1056 kk on 88 vuotta. Vastakkainen ’peili’ luku on 65.
Mittojen järjestelmä oli johtanut kehittämään babylonialais-intialaisista malleista jumalanimet elohjim ja jhvh, mutta myös synnytyksen ja hedelmällisyyteen liittyvät ajoitukset olivat tärkeitä. Jumala synnytti elämän s a n a l l a a n DABAR. Nyt 4 x 1056 =4224 vastaa kirjaimia dbrm (sanat 4224). Taas luvun 1056 looginen käyttö.
Härkä (Aleph) oli luovan jumaluuden ja sittemmin miehen symboli ja vastaavasti lehmä naisen. Lehmää symboloitiin myös kuun kuvalla ja se oli sama kuin Isis. Lehmä ja nainen kantaa 280 päivää eli 40 viikkoa. Kuu ja nainen yhdistettiin hedelmällisyyteen, sillä naisella on kuukautiset 28 päivän välein. Tästä puolet on 14, joka on munasolun irtoamisen aika jolloin hedelmöittyminen on herkimmillään. Näin naisen symboli olikin itse asiassa puolikuu ja miehen käsi eli kirjain jod eli 14, joka on puoli kuukautisaikaa. Näin kuusta tuli synnytystä ohjaava jumaluus, koska hedelmöittyminen tapahtui helpoimmin kuun ollessa tietyssä asemassa ja tietyn näköinen taivaalla. �Sinä olet minun rakas poikani, tänä päivänä olen minä Sinut synnyttänyt�, on Amon Ra:n lause kuningas Amenofekselle.
Näin on ensin ollut kahta 28 -päiväistä kuukautta symboloiva luku 56, josta 565 ja kun 5+5=10 saatiin luku 1056 kuujumaluuden nimeksi. Mutta se oli myös auringon luku, sillä kuu ja aurinko olivat ’yhtyessään’ auringon pimennyksessä ’yhtä.’ Codex Nazareus kutsuu JHVH:ta Jurbo-Adonaiksi. Koodeksi kieltää palvomasta aurinkoa, jota kutsutaan adonaiksi. Psalmissa 89:19 sanotaan Adonaita (siis aurinkoa) Israelin kuninkaaksi. Saros-jakso eli aika, jolloin kuu ja aurinko alkavat toistaa konjunktioitaan samalla tavalla, kestää 18,34 vuotta. Tässä on 222 kuukautta. Jeesus-arvo 888 sisältää siis kolme sarosjaksoa kuukausina. Golgatalla oli kolme ristiä. Numero 8:ssa on risti-keskellä. Numero 8 kuvaa planeettojen kiertoja eli syklejä etenkin kaksoisaurinkojen ympäri. Ps. 19:4 kuvaa myös Jhvh:ta aurinkona. �Aurinkoon hän (jhvh) on sijoittanut majan itselleen, se nousee taivasten ääristä ja kiertää sen ääriin, eikä mikään voi kätkeytyä sen kuumuudelta�(Ps.19:5,6, oikein käännettynä)
Numeron 1056 käyttö metrologiassa liittyy mitä mielenkiintoisimmin druideihin, jotka lienevät osanneet kreikkaa ja kenties hepreaakin mennessään aikanaan Englantiin.
Insinööri E. H. Stonesin mittausten mukaan Stonehengessä käytetty mittayksikkö on näet ollut 3,52 jalkaa. Tämän on ’ jumalten sanansaattajan’ Hermekses-Mercuriuksen nimen lukuarvon 353 rinnakkaisluku. Muinaisessa metrologiassa käytettiin muistilukuina päälukua sekä sen yhtä pienempää ja yhtä suurempaa rinnakkaislukua.(Jotta mahdolliset murtoluvut voitiin pyöristää lähimpään kokonaislukuun, tämä oli käytännöllistä, ei ’mielivaltaista.’)
Stonehengen suuri kivinen ympyrä on tehty 30; stä 30 pilarin päälle nostetusta kivestä.
Koko kehän pituus on 316,8 jalkaa ja yhden kiven pituus näin 3×3.52 jalkaa eli 10.56 jalkaa!
Kun kivien paksuus on 4 jalkaa tulee kivikehän halkaisijaksi ulkoreunoista laskien 105,6 jalkaa, joka on kolmannes sisäkehästä 316,8 (105,6×3=316,8). Nyt 105.6 jalkaa on edelleen 35.3 +3.53 megaliittijardia. Tällöin kehän säde on 52,8 jalkaa ja on huomattava, että 52,8 vastaa muotona 528 heprean sanaa a v a i n!
Kuun sideerinen kuukausi eroaa kuun 29,5 vrk:n synodisesta eli kierrosta 2, 2 päivää, jotka sisältävät 52,8 tuntia, jotka puolestaan vastaavat 3168 minuuttia.
Luvut 528 ja 3168 vastaavat edelleen heprean sanaa avain xtpm ja toinen kreikan sanontaa Herra Jeesus Kristus: Kurioj Ihsouj Cristoj:. Kerrottuna kahdella avain-luku 528 on puolestaan heprealaisen Herran nimen h vhy kolmesta erilaisesta kirjaimesta saatu 1056, josta saadaan muoto 105.6, joka ymmärrettynä tunneiksi vastaa 6336 minuuttia, jotka minuutit saadaan myös tuloista 2 x 3168 tai 6 x 1o56! Eli 2 x Herra Jeesus Kristus tai kuusi kertaa Herra ( hvh ). Herra Jeesus Kristos on myös 3 kertaa Herra (3×1056=3168)
Herraa Jeesusta Kristusta vastaava luku 3168 onkin antiikin muinaisille matemaatikoille ja tähtitieteilijöille ollut tavattoman tärkeä, sillä vastaahan luku brittiläisinä mittoina mm. maapallon kehän ympäri piirretyn neliön sivujen pituutta ja vielä mm. Stonehengen kivikehän 3168 jalkaa.
Stonehengen luku 3168 vastaa siis kreikan gematriassa faktisesti nimeä ’Herra Jeesus Kristus’ ja nimen kolmannes (Jumalan ’kolmiyhteys’) on 1056 jossa on peräkkäin Herran nimen jhvh kolmen ensimmäisen kirjaimen numeroarvot 10 5 ja 6. On huomattava vielä, että kun Raamattu sanoo JHVH:n olevan ’oikeamittaisen auringon,’ niin auringon halkaisijan oikea mitta on 316800 megaliittimailia.(Vanhurskas on oikeamittainen)
Mailiin luku 1056 liittyy nyt niin, että 1056 jalkaa (eli 352 yardia) on viidennes mailista.
Kolme kertaa 1056 eli nimen Herra Jeesus Kristus arvo 3168 kulkee antiikin metrologiassa aurinkoa, kuuta ja maata, ja eli Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä(Gaia=äiti maa, mater, mother) koskien seuraavasti: Auringon halkaisija 316800 megaliittimailia, maan kehän ympäri piirretyn neliön sivujen pituus 31680 mailia ja kuun ympäri piirretyn neliön sivujen pituus yht. 3168 megaliittimailia.
Näin siis lukua 1056, joka on kolmannes 3168:sta, ei turhaan kutsuta ’taivaan mittakepiksi.’ Onhan se 300:s osa auringon halkaisijasta ja 300 vastaa heprean kirjaimistossa aurinko-sanan ensimmäistä kirjainta shin. Ihmisen suhde aurinkoon näkyy lukuina 144(adm) x 1000(aleph) x 1056, joka on 152064000, mikä vastaa matkaa maasta aurinkoon Baalbekin jaardeissa.
Yardi-sana esiintyy itse asiassa nimessä Jared jo Raamatussa. Vt.ssä se on Heenokin isän nimi ja merkitsee ’laskeutua alas.’ Jared oli laskeutunut alas Hermon vuorelle. Ja Heenok puolestaan nousi ylös taivaaseen Jumalan kanssa. Heenok eli 365 vuotta ja eliniässä on selvä viittaus vuoden mittoihin. Myös Heenok kuten Jhvh ja Jeesus ja Mithras oli aurinkovihityn symboli. Jared on yhteydessä sanaan Ararat, jolle Noach eli e-noch eli inch (tuuma) arkissaan laskeutui.(hor jared=laskeutumisen vuori) Ararat ja Hermon ovat sama, koska ha-enoch ja noach ovat sama. Hermon saikin myös nimen Heliopolis: aurinkokaupunki. Sen juurella on Baabel, missä oli täysin nykyistä metriä vastaavaa jared eli yardi. Patriarkka Jaredin nimi voidaankin lukea jod rod eli 1O:n mittakeppi (rod=cane=mittakeppi). Jod on jhvh:n 1. kirjain joten j-rod (muinoin yardi oli Englannissa rod) eli yardi on ’jahven sauva.’
Jhvh:n mittoihin liittyy yardi nyt niinkin, että neliöyardi 1296 neliötuumaa kerrottuna 4: lla on 5184 eli viidennes suuresta aurinkovuodesta 25920 vuotta. Tai se on 60 vrk:n sekuntiluvussa.Näin pituusmitat ja aikamitat yhtyvät. Jared eli yardi oli Heenokin eli vuoden päivien ’isä’.
Sanoin, että Jhvh synnytti maailman ’sanallaan.’ ’Sanat’ ovat hepreaksi siis dabarm ja juoksunumeroina 4224 eli 4×1056! Sattumaako. Ei. Sillä dabarm kirjoitettuna toisella tavalla dabarim antaa 41224, josta puolet on 20612 ja 20162:6561=3,141594269. Ei myöskään siksi, että 41224 sisältää myös nimen Abram (1224). A bra m oli 1. ’luoja’ sillä bara verbi on luoda, synnyttää, irtileikata. Abram tarkoittaa sanskritissa ’pilvistä tullut’
Tai ’korkealta’ ab-raam. Päinvastoin luettuna se arba:na merkitsee numeroa neljä ja viittaa neljän kaupunkiin, mutta myös alueen nelijakoon.
Abram loi myös ensimmäisen golemin, joka liittyy elämän kolmikirjaimeen sekin. (glm)
Ensimmäinen golemin tehnyt ihminen ei kuitenkaan ollut edellä mainittu rabbi Raba vaan kunnian keinoihmisestään saa jo kantaisä Abraham, jonka luoma nefes eli sielu (palvelija, orja, golem) käsitettiin konkreettisesti. Sefer Yetsirah viittaa viimeisissä säkeissään tähän Genesis 12.5:n kohtaan (�ve-et ha nefes asher ashuu�=sieluun, jonka olivat tehneet), missä kuvataan Abrahamin luomistyötä:
Ja kun Abraham. isämme, levätköön hän rauhassa,
katsoi, näki, ymmärsi,
tutki ja kokeili, piirsi ja kaiversi
hän menestyi luomistyössään
kuten on kirjoitettu
�Ja sielut, jotka hän oli tehnyt Harranissa�.
Sitten tämä Yetzirahin runo 6 säkeistö 7 kertoo, miten paikalle heti Abrahamin nefesin teossa onnistuttuaan ilmestyi Jumala, joka solmi hänen kanssaan liiton, minkä merkiksi sääti ympärileikkauksen so. Abrahamin pojan esinahka piti 8 päivän vanhana leikata pois. Runo jatkaa merkittävästi:
Hän (Jumala) teki hänen kanssaan liiton
hänen kätensä kymmenen sormen
Ja hänen kielensä ja hänen
kymmenen varpaansa välillä
Ja nämä ovat kielen liitto
ja ympärileikkauksen liitto.
Ja Hän sitoi Toran 22 kirjainta hänen kielelleen
Ja hän paljasti hänelle mysteerinsä…
Huomaamme, miten vahvasti sukupuolinen luonne kertomuksella on. Jumalan ilmestyminen liittyy Abrahamin golem-ritualiin, joka on ilmeinen maagin unio-mystica. Abraham on ensin saanut vaimon, luonut sitten Golemin, tehnyt liiton (berit) Jumalan kanssa, saanut käskyn ympärileikkaamisestaan, jonka Saara sitten toteuttaa ja saanut sitten myös jälkeläisen. Tämäkin tulee edelleen ympärileikata. Juutalaisten ympärileikkausveitsi on pienen sirpin näköinen, sirppi puolikuun ja puolikuu puolikaaren, jota hepreassa vastaa sana milga, joka on yksi golemin yhdeksästä muunnelmasta. Syntyvää lapsi on kohdussa sirpin muotoon kääriytyneenä. Kohtu aukeaa ja synnyttää käärön, ja ympärileikkausveitsi avaa veriympyrän kautta poikalapsen esinahan alta uuden elämän siittäjän.
Kun nyt seuraavassa alan purkaa golem-kertomusten mielestäni oikeita ja varsinaisia merkityksiä, teen sen käyttäen sekä legendoissa että Raamatussa golemien yhteyksissä käytettyjä nimiä, kirjaimia ja numeroita. Sovellan sanalla sanoen kabbalistista metodia. Aloitan muistuttamalla kuulijan tai lukijan mieliin ensin kertomukseen rabbi Rabasta ja rabbi Zerasta ja otamme sitten esiin Talmudista löytyvän lauseen: �Rabbi Raba loi miehen.�
Zefer Yetsirahin kommentariossaan kabbalisti Aryeh Kaplan kiinnittää huomiota a b r a s a x -sanonnan heprealaiseen sovelluksen R a B a B a R a G a b r a. Kaplan huomauttaa, että lauseen lukuarvo 612 viittaa Torassa olevaan 613 käskyyn, jotka puolestaan vastaavat ihmisen 613 juutalaisuudessa luetteloitua luuta. Kaplan´n mukaan on uskottu, että golem on vain 1 kirjainta vaille oikea ihminen. Edelleen Kaplan näyttää, että kuuluisa hokema abrakadabra vastaa edellisen permutaatiota eli lausetta A b r a k a D a b r a, jonka voi (muodosta a-bra ka dabra) kääntää: �minä luon kuten puhun.�
Menen kuitenkin Arieh Kaplania pitemmälle ja väitän, että sanaleikeissä ja numeroissa on kysymys muustakin kuin vain luiden lukumääristä tai analogialauseista sinänsä. Luvuilla ja analogioilla on minusta monesti asialliset ja tieteemme elämän ja ihmisen synnystä ja olemuksesta tekemien havaintojen kanssa yhtäpitävät merkitykset. Otamme esille uudelleen Abrahamin eli oikeammin Abramin, jona hänen nimensä ensin esiintyy. Nimessä on, kuten tarkkaavainen lukija on varmaan huomannutkin, kaksi samaa kirjainta (A B) kuin sanoissa rabbi (opettaja) ja Raba (rabbin nimi) ja berit (liitto).
Nimeen Abram liittyy numerot 1224 ja sanalla liitto berit on lukuarvo 612, joka on siis 1224:2 ja sama kuin yllämainitun lauseen raba bara gebura (rabbi loi miehen) arvo. Yhteensä sanonta Abrahamin liitto eli 612+1224 saa arvon 1836 ja tämä numero tulee erityisesti muistaa. Kohtaamme sen kuten muutkin em. numerot pian uudelleen.
Palaamme sanaan Golem.
Substantiivina se esiintyy vain yhden kerran Raamatussa psalmissa 139 jakeen 16 alussa. Käännän jakeen kuten kaksi muutakin aiheeseen liittyvää aiempaa jaetta 13, ja 15 tähän sanamukaisesti, sillä kirkkoraamatun suomennokset ovat onnistuneet hävittämään jakeiden tarkoitukset:
Kun sinä mittasit (qanit) munuaiseni,
ja minut vaatetettiin äitini kohdussa (13)
Eivät olleet sinulta kätkössä luuni,
jotka oli valmistettu salassa ja viimeistelty
maan alimassa (tachtiot) paikassa(15)
Sinun silmäsi näkivät minun alkioni(galemi)
Ja kehittymisensä päivinä ne kaikki, ei yksi niistä,
olivat sinun numeroinesi (sifrekaa) kirjoitetut.
Suluissa näkyvät asialle merkitykselliset käsitteet mitata, alin paikka, alkio ja numero. Ihmisen alkio kuvataan syntyneeksi äidin kohdussa (be-batan), missä se passiivimuodossa kerrotusti on kehittynyt numeroiden ja mittojen mukaan. Tämän tulkintani oikeellisuus todentunee, kun tarkastelemme esiintyvien sanojen numeroarvoja ja vertaamme niitä toisiinsa ja edellä esitettyihin golem-kertomusten nimiin ja numeroihin.
Ensinnäkin verbimuodon ’mittasit’ arvo on 560 ja numerot 5 ja 6 liittyvät juutalaisuudessa usein elämän syntyyn ja Jumalaan. Elämän äiti Eeva on vanhalta muodoltaan h v h ja arvoltaan siten 565 ja Herran nimen J-HVH loppukirjaimet ovat myös 565. Tämän kolmikirjaimen numerot esiintyvät myös modernissa biokemiassa, missä toisen kolmikirjaimen eli elämää ohjaavan DNA:n emäs-molekyylit järjestäytyvät askelmillaan 5 ja 6 -atomisiin ryhmiin. Lieneekö sattumaa? Sanan ’kohdussa’ arvo on 63, jonka loppusumma 9 vastaa ihmis-adamin lukua 45/9 vastaten raskauskuukausia ja 63 on myös rinnakkaisluku 64:lle, joka hepreassa on Adamin ja Evan summa (45+19) ja myös sanan dajin eli totuus arvo. Arvon 64 saa vielä sana Venus, jota on aina antiikissa pidetty hedelmällisyyden vertauskuvana.
Mutta mielenkiintoisin tässä yhteydessä on sanan tachtenna pluraali tachtiot, jota verrataan kohtuun ja joka onkin Genesiksessäkin esiintyessään kohdun synonyymi, sillä sen arvo on 1224 eli sama kuin kirjaimet ABRM (Abram). On hyvin erikoista, että muoto tachtiot ja esiintyy Vanhassa testamentissa ainoastaan 7 kertaa eikä mitään muuta sanamuotoa, joka antaisi saman 1224 luvun Vt: stä löydy! Ja kokonaisia lauseitakin, joiden kaikkien kirjainten summa on 1224 on Vt:ssä vain -kolme!
Kohdussa kasvaa siis embryo, alkio, jonka nimi hepreaksi on golem. Sanan perusmuodon arvo on 73, joka on analoginen sanalle binach eli viisaus. Binach on puolestaan, muistamme, elämän puun 3. sefira. Luku 3 onkin golem - tarinassa sikäli tärkeä, että golemin alkukirjain G on juuri aakkoston kolmas kirjain kuten maapallo eli äiti Gaia on auringosta lukien 3. planeetta. Sanan binach summa (7+3) on tietysti 10, joka paitsi vastaa aurinkokuntamme jäsenten määrää, mutta se on myös ’kättä’ merkitsevän sanan Jod lukuarvo. Jod on edelleen myös J-kirjaimen nimi ja se on muinaisessa juutalaisuudessa myös ja nimenomaan phallistinen symboli ja niinpä siittämistä, hedelmöittymistä ja synnyttämistä tarkoittavat heprean sanat alkavatkin aina jod-kirjaimella. Kun muinoin g ja j olivat toisensa syrjäyttäneitä muotoja, voidaan golem lukeakin jolem, jolloin sana merkitsee siitetyt tai synnytetyt.
Luku 10 on luonteeltaan sukupuolinen myös siksi, että kun siirrämme pienen ykkösen nollan sisään, syntyy kuvio, joka on ylhäältä päin nähdyn membrum virilen mukainen.
Tässä kohdin on hyvä palauttaa myös mieleen, että arvon 1224 saanut lause �Raba loi miehen�: RaBA BarA GaBRA muodostuu 10 näkyvästä kirjaimesta ja että sen 3. sanaan on liitetty numeroa 3 tarkoittava kirjain, joka on nimeltään gimel eli kameli. Tämän gimel on, huomaamme, golem sanan permutaatio ja senkin arvo on 73 eli ymmärrys ja siinäkin on 3 kirjainta kuten kamelilla voi olla kolme näkyvää muhkuraa, kaksi selässä ja yksi pitkän kaulan päässä. Kameli merkitseekin itse asiassa ’pitkäkaulainen.’
Sanaan kameli ja pitkäkaulainen liittyy siis jokin ymmärrys.
Ratkaisu löytynee jo tärkeäksi tulleen ABRA kirjainyhdistelmän avulla, sillä sen permutaatio BARA merkitsee ’luoda, synnyttää’ ja muoto ARBA on numeron 4 heprealainen nimi, mutta se on myös heprealaisten vanhimman kaupungin ja nykyään kuuluisan Hebronin vanha nimi. Ja he-ebronissakin esiintyvät kirjaimet Beth ja Roosh eli ’talo’ ja ’pää.’ He-eber tarkoittaa ristiä ja linnunsiipeä, mutta myöskin risteämistä. Taivaalla lentävän linnun tai lentokoneen varjo muistuttaa suoraan alapuolelta katsottuna ristiä!
He-eberin tai Arban kaupunkia hallitsi muinoin Anak-niminen jättiläinen, josta nousivat Raamatun anakealaisina mainittu jättiläiskansa. Näitä jättiläisiä nimitettiin Gimel kirjaimella alkaen gibborimeiksi. Ne olivat pitkäkaulaisia ja heidän kantaisänsä Anakin nimi merkitseekin suoraan ’pitkäkaulainen.’ Anakealaisia siis kutsuttiin vähemmän kunnioittavasti kameleiksi. Mutta se asia olkoon sillään, sillä mielenkiintoisempaa on tutustua sanaan gibborim eli ’jättiläinen’, sillä sanan juurena on heprean verbi gabar, joka merkitsee ’nousta ylös, paisua’, ja tästä syystä se on tullut merkitsemään väkevää nuorta miestä tai urosta. Mutta paisuvainen on ollut myös ’ylösnousevana’ sama kuin membrum virile, jod, eli phallos.
Nyt rabbi (jossa on kirjaimet b ja r) Raba (jossa samoin b ja r) loi juuri gabran (rabbi Raba bara gabra) eli geburan, jolla siis tarkoitettiin golemia.
Golemissa eli Jod-olemissa on siis muisto Arban kaupungissa asuneista isokaluisista jättiläisistä, jotka olivat keinotekoisia ja jotka mahdollisesti olivat samoja gibboremeja, kuin Genesis 6:n ne jumalien pojat, jota näkivät ihmisten tyttäret ihaniksi ja yhtyivät heihin ja joille nuo tyttäret saivat jättisuuria jälkeläisiä, jotka Jumala sitten vedenpaisumuksen avulla hävitti, koska �maa oli tullut täyteen väkivaltaa� kuten Bibliasta voimme ao. kuvauksesta lukea. Huomattakoon vielä,että suoraan edesäpäin kuvattuna kamelin kaula ja pää muistuttavat membrum virileä.
Muistamme nyt, että legendojen golemit myös hävitettiin niiden tultua liian vahvoiksi ja vaarallisiksi. Ne oli luotu - kuten alussa on todettu - tai hävitetty ristimerkityn öylätin (spermasymbolin) ja Jumalan nimen ja heprean kirjainten yhteys-istunnossa tapahtuneen kielen ympärileikkauksen tai piiritanssin avulla. Huomaa vielä, että ympärileikkaukseen viittaava sana liitto berit päättyy kirjaimeen T, joka ideogrammaattisesti on muinoin piirretty ristiksi. Tämä risti viitatessaan neljässä sakarassaan arban kaupunkiin saattaa viitata myös elämän syntyyn nelivalenssisen hiilen kautta, mutta voi myös viitata neljänteen planeettaan, jonka tunnus juutalaisuudessa oli muinoin miekka ja kilpi ja jonka lähettiläs oli enkeli gabriel, jonka nimi tulee sekin sanasta gebur.
Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Numerojen 1224 ja 612 yhteydet nimiin Abram= kansojen isä tachtiot=kohdut, maan alin paikka, ja berit=liitto on selvitetty, mutta niiden tarkoitus ja yhteys niiden summaan 1836 on vielä auki. Palaamme takaisin Psalmi 139: jakeisiin 13, 15 ja 16.
Nyt on niin erikoisesti, että edellä mainitun psalmin yo jakeineen eli 139 13 15 16 voimme käänteisessä gematriassa lukea lauseeksi �Ota vastaan yksi elämään tuleva sielu�, sillä 139=GLT on ottaa vastaan, kuulla, muukalainen, 13=ACHAD=yksi, 15=JH=tulla eläväksi, elää, saattaa elämään ja 16=NEFES=sielu.
Kun sielua tarkoittava sana nefes merkitsi Abramin yhteydessä asiallisesti Golemia, onkin lukunumerossa ja mainituissa jakeissa vihje Colem-muukalaisen synnystä ja vastaanotosta. Tämä muukalainen tuotiin eläväksi ’maan alimmassa paikassa’ be-tachtiot. Kun panemme rinnakkain sanat JH ja TACHTIOT ja merkitsemme ne luvuilla 15 ja 1224 ja panemme ristin X väliin, meillä on kertolasku 15×1224 ja summa on tällöin 18360. Siinä on sama kantaluku kuin - muistamme - sanojen berit 612 ja tachtiot 1224 summassa (612+1224), siis 1836.
Tämä luku 1836 on nyt siinä mielessä elämän synnyn luku, että se ensinnäkin sisältää 102 kpl heprean elämää tarkoittavaa sanaa Chaj/18 ja siinä on alussa 18 ja sen loppu on 2×18 ja sen summa (1+8+3+6)=18! Mutta toiseksi se on elämän luku siinä mielessä, että se syntyy pyhän geometrian elämän synnyttäjää kuvaavassa ns. vesica-symboliikassa nimenoman lukujen 1224 ja 612 avulla. Vesica Piscis tarkoittaa kalanrakkoa ja löydämme symbolin lukuineen monesti Uudesta testamentista. Luku 56.5 on myös erään merkittävän vesican eli ’vulvan’ suun leveys.
Pyhä mittayksikkö 1056 oli käytössä Edenin puutarhassa, Nooan arkissa, taabernaakkelissa, Salomonin tempplissä. Liitonarkissa. Mitan avulla ilmoitettiin planeettojen ja taivaankappaleitten kiertoaikoja, mutta myös niitten halkaisijoitten pituutta. Jhvh ilmestyi Siinain vuorella. Sin merkitsee sumerissa kuu, nimeen liittyy myös kuun salaisuuksia ja niinpä 56=2×28 eli kaksi kuukautta. Ja Sin eli 360 x 1056=380160 etäisyys maasta kuuhun. Isä ja poika. Määrätyssä muodossa ha-sin arvo on 365. Huomaa, että vuoden päivien määrä on 3 65. Viitosen ja kuutosen viitatessa aurinkoon tässäkin. (Myös 5×113=565×2=1130:3,1415=36o, eli taas vuosi.)
Myös Jumalan ilmestyessä käytettiin yhtä kolmi- ja kahta nelikirjainta: �Minä olen se, mikä minä olen�: �Ahjh asr ahjh� Tämän lukuarvot ovat 21 5o1 21, yhteensä 543 ja ’selkäpuolelta 345, yhteensä 888 eli Kristhos. Mutta kabbalistit merkitsivät myös 21 501 ja 21, jolloin saatiin oikealta vasemmalle 21+21=42 ja 4+2=6 ja 105 ja 6= taas 1 0 5 6 . Sanaa asher 501 tai 105 eli pyhää ilmestyssana ei laskettu enää enempää yhteen.
Jhvh:lla on myös sukupuolinen merkityksensä sillä jod=phallos kuten 1 ja O on ykkönen ympyrän sisälle asetettuna phallos ylhäältäpäin symboloiden myös ympärileikkausta, sillä siinä on myös silloin kehä ja leikkaaja eli pii. Jod - havvah on siis siitin ja kohtu, joten on ymmärrettävää, ettei nimeä saanut �turhaan lausua.�
(Kabbalassa ’elämän puun’ sanassa ’puu’ olevat heprealaiset fontit vastaavat uskomattomalla tarkkuudella embryon varhaisvaiheen sukupuolielinten aihioita i on ajin eli ’lähde’ tai’ silmä ja j maskuliininen tsade muistuttaa kiveksiä ja phallosta alkuvaiheessa kehitystään embryossa. Jod y on selvä membrum virile kuten gimel g kin.
.
Lopuksi Zoharin snoin: �Voi sitä, ken näkee vain yksinkertaisia sanoja tai kertomuksia Torassa…Jokainen Toran sana sisältää ylevän tarkoituksen ja jalon mysteerin Toran kertomukset ovat vaatteita. Voi sitä, joka luulee vaatteita itse Toraksi. Yksikertaiset ihmiset näkevät vain vaatteet ja ulkonaiset kertomukset. He eivät näe, mitä kätkeytyy vaatteitten alle. Ne, joita on opastettu vähän enemmän, eivät kiinnitä huomioita vaatteisiin vaan ruumiiseen, joka niihin on verhottu.�
Tässä Jukkis erehtyy,
mutta se ei tarkoita sitä,että hän tai minä konaisuudessaan olisimme väärässä.
Se että paikkajärjestelmä on tietyille heprealaisille kabbalisteille ollut tuttu,todentuu seuraavasta:
Paikkajärjestelmästä on ensin sanottava, että ko. järjestelmästä riippuvia gematrian sovelluksia on vain muutamia, joten kaikki gematria puhumattakaan koko kabbalasta ei kaadu, vaikka paikkajärjestelmän edellyttämät tulkinnat olisivat perusteettomiakin. Mitä ne eivät kuitenkaan ole, sillä ko. käsitteet ovat nousseet babylonialaisista ja intialaisista astronomisista luvuista, jotka nämä ovat ennen ko. käsitteiden heprealaisia redaktioita merkinneet paikkajärjestelmää ja nolliakin käyttäen. Tämän voi todentaa esim. heprealaisista sanonnoista ’autio ja tyhjä’ ja nimestä Melkisedek (Saalemin kuningas):
Jos näet kirjoitamme Raamatun luomiseen liittyvät sanat tohu ve bohu peräkkäisiä kirjaimia vastaavin numeroin i l m a n nollia alkaen loppu vav’ :sta saamme sarjan 652 6 654. Jos nyt kerromme numerot sarjassa keskenään kertoen saatu tulo aina seuraavalla luvulla jne. aloittaen 6 x 5=30 ja 2×30=60, 60×6=360 jne., saamme luvut 30 360 2160 10800 ja 43200. Nämä luvut kuuluvat intialaisiin aikalaskelmiin ja ’tuottavat’ näin nollat takaisin. Sarja esiintyy juutalaisessa numeromerkinnässä supistettuna esim. 3,6,36,216,108,432 tai 2,12,72,144,72, 432
Siis heprealaisen kirjainnumeromerkinnän alla on monin osin ollut ensin mesopotamialainen ja intialainen aritmetiikka ja tähtitiede, joka on muistiinmerkinnässään tuntenut nollat. Ja paikkajärjestelmän aikoihin, jolloin keisari Asokan lähetyssaarnaajat toivat intialaisen viisauden Palestiinaan. Baabelissa ko. järjestelmä oli tunnettu jo 2000 vuotta aiemmin ja sieltäkin sen ovat heprealaiset voineet adoptoida, ja uuttaa sisältöjä Tanachiin kun he ylipappi Esran johdolla toimittivat sen uudestaan 460-luvulla eKr.
Melkisedekin peräkkäiset numerot ovat puolestaan 100 4 90 10 20 30 40 6 ja ilman nollia 149 12346. Kun nämä kertoo keskenään saadaan 4×9=36×2=72×3=216×4=864×6=(36×144)=5184:2=2592 eli prekessiovuoteen liittyvät vaiheluvut 36,72, 864, 5184:2=2592. Prekessiovuosi kokonaisluvuin on siis 25920 vuotta.
>GOLEM
Monissa kansoissa elävä uskomus ihmisen kyvystä maagisten nimien avulla luoda keinotekoisesti elävä ihmisenkaltainen olento - Paracelsuksen homunculus tai heprealaisten golem - pohjaa juutalaisuudessa tietysti Tooraan, missä Korkein luo kosmoksen ja ihmisen uloslausumiensa 22 kirjaimen mukaan. Kabbalistisissa tulkinnoissa nämä sittemmin heprealaiset kirjaimet emanoituvat maailmaan 10 erityisen sefiran kautta ja niin luomisen luvuksi tulee 32, joka on paitsi elämän puun symboli myös sanan LaB eli sydän lukuarvo. Voidakseen luoda toimivan sydämen ja Golemin tulee maagikon tuntea edellä mainittujen kirjainten ja lukujen syvät merkitykset ja ne tuli osata lausua oikealla hetkellä oikean rituaalin ja järjestyksen mukaan. Sillä luova voima asui äänessä ja kirjaimissa ja niiden oikeissa suhteissa.
On syytä uskoa, että tarkoitettu rituaali nousee muinaisegyptiläisestä luomismyytistä, missä alkumeren värähtelevä kenttä Nun ylläpiti luojajumala Atumia, joka alkoi ensin erottua alkumerestä, jotta luominen saattoi alkaa. Atum oli maskuliininen ja myytin mukaan hänen täytyi siittääkseen maailman ensin masturboida, koska feminiinistä kumppania ei ollut. Atumin autuas mietiskely aiheutti hänelle ejakulaation ja sperma syöksyi alkujumalan omaan kurkkuun. (Hän masturboi ottamalla siittimen suuhunsa) Atum sylki siemenen suustaan ja syljestä syntyivät alemmat jumalat Shu ja Tenfut.. Nämä muodostivat yhdessä Atumin kanssa ensimmäisen kolminaisuuden.
Juutalaisuudessa atumin siemeniä vastaavat mainitut 22 kirjainta ja kolminaisuutta edustavat ns. elämän puun 3 ensimmäistä sefiraa nimiltä Kruunu, Viisaus ja Ymmärrys.(Lukuarvot: kether: 207, hochmah: 67, binach 73) Masturboivaa jumaluutta vastaa sitten Golem-rituaalissa sikiöasennossa istuva maagi, joka on ottanut oman orgaanin suuhunsa ja yhdistänyt sormensa varpaisiinsa. Tällöin hän kuvaa 32 numeroista elämän puuta, sillä sormet ja varpaat sekä kieli ja phallos antavat yhdessä saman 32 luvun. Maagi ympärileikkaa kielellään siittimensä resitoiden samalla 22 kirjainta yhdessä jumalallisen Tetragrammatonin JHVH kanssa. Maagi saavuttaa ekstaasin, purkautuu suuhunsa ja hänen mieleensä syntyy kuva ihmisalkiosta, joka on tuo legendojen golem. Ideana ei tietenkään ollut vain masturbaatio an sich vaan mystisen yhtymisen omaan itseen tarkoituksena oli vertauskuvallisesti uudestisynnyttää ihminen, joka kasvattaisi tuosta golemistaan eli ydinihmisestään edelleen uuden luomuksen eli �palvelijansa�, joka ohjaisi häntä vanhurskauteen ja hyvyyteen. Tähän viittaa myös luvun 32 eräs merkitys abikaa eli �isäsi�.
Tämä rituaali ja sen tarkoitus on yhä nähtävissä kristillisessä kultissa, missä valkoisen öylätin syöminen ehtoollisella kuvaan Kristuksen läsnäoloa uudestisyntyneessä ihmisessä. Golem on uusi adam kuten Kristus oli uusi adam. Huomattakoon, että christhos-sanan juuri on sanskritin kri ja kreikan kyro sanoissa, jotka molemmat merkitsevät sekä valkoista voidetta että yhdyntää. Kreikan kyrious - herra - tarkoittaa edelleen aviomiestä, jonka siittiösolu on tunkeutunut vaimon munasoluun; hedelmöittyneestä solusta on sitten alkanut kasvaa embryo. Tähän kuvaan sopii hyvin myös golem-legenda, missä golem synnytetään siten, että savesta tehdyn ihmishahmoisen nuken suuhun työnnetään öylätti, mihin on piirretty risti.
Golem tarkoittaakin juuri embryota eli alkiota ja kuvaavasti sanan juurena on heprean kokoon kiertymistä tarkoittava verbi galam. Sikiö ja masturboiva jumaluus ovat kertyneinä samankaltaiseen spiraaliasentoon, mistä muodosta uusi elämä maailmankaikkeudessa näyttää usein saavan alkunsa.
Golem ilmaantuu juutalaisiin legendoihin 1. kerran n. 500 jKr syntyneen Talmud- kirjallisuuden Sanhedrin kommentaarion 65. sivun b osassa .
Siinä kerrotaan miten muuan rabbi Raba loi ihmisen ja lähetti hänet erään rabbi Zeran luokse. Tämä puhutteli olentoa, mutta se ei vastannut. Silloin Zera kysyi: �Oletko jonkun kumppaniesi tekemä? Palaa tomuun!�
Samantyyppinen on toinen tarina, missä samaiset rabit olivat viettäneet sabatti-iltaa mystisen luomiskirja Sefer Yetzirahin parissa ja luoneet vasikan ja iloinneet onnistumistaan teurastamalla luomuksensa ja syömällä sen iloisessa juhlassa.
Syömisjuhliin päättyi myös rituaali, johon osallistui useita henkilöitä. Osallistujat ottivat neitseellisestä maasta liejua ja savea ja muovasivat aineksista golemin. Tai päinvastoin hautasivat muovaamansa nuken maahan. Sitten haudatun tai tehdyn elottoman golemin ympärille tehtiin piiri ja alettiin eri kirjaimia perumutoiden ja resitoiden tanssia. Nyt golem alkoi elää ja nousi ylös . Mutta jos tanssijat vaihtoivat suuntaa ja lausuivat kirjaimia päinvastaisessa järjestyksessä, golem vaipui kasaan ja kuoli.
Edellistä muistuttaa tarina, missä golemin otsaan piirrettiin sinetti, jonka sisään kirjoitettiin sana totuutta tarkoittava sana emet. Jos nyt sanasta pyyhittiin pois kirjain alef eli A jäi jäljelle sana met, joka merkitsi kuolemaa ja golem kuoli.
Legendat käsitettiin yleensä vertauskuvallisina, tähän viittavat jo esim. nimet Raba ja Zera, toisen nimi viittaa luomiseen (bara) ja toisen zera on hepreassa siemen, mutta myös konkreettiseen golemiin uskottiin. Rabbi Ashkenazi kertoo varsinkin 1500-luvulta lähtien vallinneesta uskomuksesta, minkä mukaan golem on todellinen elävä olento, joka on ihmisen palvelija ja joka täyttää sille annettuja tehtäviä. Tällainen golem oli kuitenkin myös vaarallinen, sillä sen voimat kasvoivat jatkuvasti ja se piti välillä tuhota joko ottamalla alef-kirjain pois sen otsasta tai liikuttamalla kuoleman tai ristin symbolia sisältävää pergamenttia sen suussa.
Mutta kuollut golem oli mahdollista herättää myös henkiin panemalla Jumalan nimi sen suuhun tai käsivarteen.
Ensimmäinen golemin tehnyt ihminen ei kuitenkaan ollut mainittu rabbi Raba vaan kunnian keinoihmisestään saa jo kantaisä Abraham, jonka luoma nefes eli sielu (palvelija, orja, golem) käsitettiin konkreettisesti. Sefer Yetsirah viittaa viimeisissä säkeissään tähän Genesis 12.5:n kohtaan (�ve-et ha nefes asher ashuu�=sieluun, jonka olivat tehneet) , missä kuvataan Abrahamin luomistyötä
:
Ja kun Abraham. isämme, levätköön hän rauhassa,
katsoi, näki, ymmärsi,
tutki ja kokeili, piirsi ja kaiversi
hän menestyi luomistyössään
kuten on kirjoitettu
�Ja sielut, jotka hän oli tehnyt Harranissa�.
Sitten tämä Yetzirahin runo 6 säkeistö 7 kertoo, miten paikalle heti Abrahamin nefesin teossa onnistuttuaan ilmestyi Jumala, joka solmi hänen kanssaan liiton, minkä merkiksi sääti ympärileikkauksen so. Abrahamin pojan esinahka piti 8 päivän vanhana leikata pois. Runo jatkaa merkittävästi:
Hän (Jumala) teki hänen kanssaan liiton
hänen kätensä kymmenen sormen
Ja hänen kielensä ja hänen
kymmenen varpaansa välillä
Ja nämä ovat kielen liitto
ja ympärileikkauksen liitto.
Ja Hän sitoi Toran 22 kirjainta hänen kielelleen
Ja hän paljasti hänelle mysteerinsä…
Huomaamme, miten vahvasti sukupuolinen luonne kertomuksella on. Jumalan ilmestyminen liittyy Abrahamin golem-ritualiin, joka on ilmeinen maagin unio-mystica. Abraham on ensin saanut vaimon, luonut sitten Golemin, tehnyt liiton (berit) Jumalan kanssa, saanut käskyn ympärileikkaamisestaan, jonka Saara sitten toteuttaa ja saanut sitten myös jälkeläisen. Tämäkin tulee edelleen ympärileikata. Juutalaisten ympärileikkausveitsi on pienen sirpin näköinen, sirppi puolikuun ja puolikuu puolikaaren, jota hepreassa vastaa sana milga, joka on yksi golemin yhdeksästä muunnelmasta. Syntyvää lapsi on kohdussa sirpin muotoon kääriytyneenä. Kohtu aukeaa ja synnyttää käärön, ja ympärileikkausveitsi avaa veriympyrän kautta poikalapsen esinahan alta uuden elämän siittäjän.
Kun nyt seuraavassa alan purkaa golem-kertomusten mielestäni oikeita ja varsinaisia merkityksiä, teen sen käyttäen sekä legendoissa että Raamatussa golemien yhteyksissä käytettyjä nimiä, kirjaimia ja numeroita. Sovellan sanalla sanoen kabbalistista metodia. Aloitan muistutamalla kuulijan tai lukijan mieliin ensin kertomukseen rabbi Rabasta ja rabbi Zerasta ja otamme sitten esiin Talmudista löytyvän lauseen: �Rabbi Raba loi miehen�.
Zefer Yetsirahin kommentaariossaan kabbalisti Aryeh Kaplan kiinnittää huomiota lauseen heprealaiseen muotoon RaBa BaRa Gabra. Kaplan huomauttaa, että lauseen lukuarvo 612 viittaa Torassa olevaan 613 käskyyn, jotka puolestaan vastaavat ihmisen 613 juutalaisuudessa luetteloitua luuta. Kaplan´n mukaan on uskottu, että että golem on vain 1 kirjainta vaille oikea ihminen. Edelleen Kaplan näyttää, että kuuluisa hokema abrakadabra vastaa edellisen perumaatiota eli lausetta Abra ka Dabra, jonka voi (muodosta a-bra ka dabra) kääntää: �minä luon kuten puhun�.
Menenkuitenkin Arieh Kaplania pitemälle ja väittän, että sanaleikeissä ja numeroissa on kysymys muustakin kuin vain luiden lukumääristä tai analogialauseista sinänsä. Luvuilla ja analogioilla on minusta monesti asialliset ja tieteemme elämän ja ihmisen synnystä ja olemuksesta tekemien havaintojen kanssa yhtäpitävät merkitykset. Otamme esille uudelleen Abrahamin eli oikeammin Abramin, jona hänen nimensä ensin esiintyy. Nimessä on, kuten tarkkaavainen lukija on varmaan huomannutkin, kaksi samaa kirjainta (A B) kuin sanoissa rabbi (opettaja) ja Raba (rabbin nimi) ja berit (liitto).
Nimeen Abram liittyy numerot 1224 ja sanalla liitto berit on lukuarvo 612, joka on siis 1224:2 ja sama kuin yllämainitun lauseen raba bara gebura arvo. Yhteensä sanonta Abrahamin liitto eli 612+1224 saa arvon 1836 ja tämä numero tulee erityisesti muistaa. Kohtaamme sen kuten muutkin em. numerot pian uudelleen.
Palaamme sanaan Golem.
Substantiivina se esiintyy vain yhden kerran Raamatussa psalmissa 139 jakeen 16 alussa. Käännän jakeen kuten kaksi muutakin aiheeseen liittyvää aiempaa jaetta 13, ja 15 tähän sanamukaisesti, sillä kirkkoraamatun suomennokset ovat onnistuneet hävittämään jakeiden tarkoitukset:
Kun sinä mittasit(qanit) munuaiseni,
ja minut vaatetettiin äitini kohdussa (13)
Eivät olleet sinulta kätkössä luuni,
jotka oli valmistettu salassa ja viimeistelty
maan alimassa (tachtiot) paikassa(15)
Sinun silmäsi näkivät minun alkioni(galemi)
Ja kehittymisensä päivinä ne kaikki, ei yksi niistä,
olivat sinun numeroinesi (sifrekaa) kirjoitetut.
Suluissa näkyvät asialle merkitykselliset käsitteet mitata, alin paikka, alkio ja numero. Ihmisen alkio kuvataan syntyneeksi äidin kohdussa (be-batan), missä se passiivimuodossa kerrotusti on kehittynyt numeroiden ja mittojen mukaan. Tämän tulkintani oikeellisuus todentunee, kun tarkastelemme esiintyvien sanojen numeroarvoja ja vertaamme niitä toisiinsa ja edellä esitettyihin golem-kertomusten nimiin ja numeroihin.
Ensinnäkin verbimuodon �mittasit� arvo on 56o ja numerot 5 ja 6 liittyvät juutalaisuudessa usein elämän syntyyn ja Jumalaan. Elämän äiti Eeva on vanhalta muodoltaan hvh ja arvoltaan siten 565 ja Herran nimen J-HVH loppukirjaimet ovat myös 565. Tämän kolmikirjaimen numerot esiintyvät myös modernissa biokemiassa, missä toisen kolmikirjaimen eli elämää ohjaavan DNA:n emäs-molekylit järjestäytyvät askelmillaan 5 ja 6 atomisiin ryhmiin. Lieneekö sattumaa? Sanan �kohdussa� arvo on 63, jonka loppusumma 9 vastaa ihmis-adamin lukua 45/9 vastaten raskauskuukausia ja 63 on myös rinnakkaisluku 64:lle, joka hepreassa on Adamin ja Evan summa (45+19) ja myös sanan dajin eli totuus arvo. Arvon 64 saa vielä sana Venus, jota on aina antiikissa pidetty hedelmällisyyden vertauskuvana.
Mutta mielenkiintoisin tässä yhteydessä on sanan tachtenna plurali tachtiot, jota verrataan kohtuun ja joka onkin Genesiksessäkin esiintyessään kohdun synonyymi, sillä sen arvo on 1224 eli sama kuin kirjaimet ABRM (Abram). On hyvin erikoista, että muoto tachtiot ja esiintyy Vanhassa testamentissa ainoastaan 7 kertaa eikä mitään muuta sanamuotoa, joka antaisi saman 1224 luvun Vt:stä löydy! Ja kokonaisia lausitakin, joiden kakkkien kirjainten summa on 1224 on Vt:ssä vain -kolme! Merkittävästi näissä kolmessa lauseessa on kysymyksessä aina pahuuden tuhoaminen. Uudesta testamentista luku löytyy, kuten kohta havaitsemme, siellä se on käsitteiden verkko ja kalat lukuarvo. Palaamme tähän merkittävään kalansalis-kertomukseen.
Kohdussa kasvaa siis embryo, alkio, jonka nimi hepreaksi on Golem. Sanan perusmuodon arvo on 73, joka on analoginen sanalle binach eli viisaus. Binach on puolestaan, muistamme, elämän puun 3. Sefira. Luku 3 onkin golem - tarinassa sikäli tärkeä, että golemin alkukirjain G on juuri aakkoston kolmas kirjain kuten maapallo eli äiti G-aia on auringosta lukien 3. planeetta. Sanan binach summa (7+3) on tietysti 10, joka paitsi vastaa aurinkokuntamme jäsenten määrää, mutta se on myös �kättä� merkitsevän sanan Jod lukuarvo. Jod on edelleen myös J-kirjaimen nimi ja se on muinaisessa juutalaisuudessa myös ja nimenomaan phallistinen symboli ja niinpä siittämistä, siittymistä ja synnyttämistä tarkoittavat heprean sanat alkavatkin aina Jod-kirjaimella. Kun muinoin g ja j olivat toisensa syöneitä muotoja, voidaan golem lukeakin jolem, jolloin sana merkitsee siitetyt tai synnytetyt.
Luku 10 on luonteeltaan sukupuolinen myös siksi, että kun siirrämme pienen ykkösen nollan sisään, syntyy kuvio, joa on ylhäältä päin nähdyn membrum virilen mukainen.
Tässä kohdin on hyvä palauttaa myös mieleen, että arvon 1224 saanut lause �Raba loi miehen�: RaBA BarA GaBRA mudostuu 10 näkyvästä kirjaimesta ja että sen 3. sanaan on liitetty numeroa 3 tarkoittava kirjain, joka on nimeltään gimel eli kameli. Tämän Gimel on, huomaamme, golem sanan permutaatio ja senkin arvo on 73 eli ymmärrys ja siinäkin on 3 kirjanta kuten kamelilla voi olla kolme näkyvää muhkuraa, kaksi selässä ja yksi pitkän kaulan päässä. Kameli merkitseekin itse asiassa �pitkäkaulainen�
Sanaan kameli ja pitkäkaulainen liittyy siis jokin ymmärrys.
Ratkaisu löytynee jo tärkeäksi tulleen ABRA kirjainyhdistelmän avulla, sillä sen permutaatio BARA merkitsee �luoda, synnyttää� ja muoto ARBA numeron 4 heprealainen nimi, mutta se on myös heprealaisten vanhimman kaupungin ja nykyään kuuluisan Hebronin vanha nimi. Ja he-ebron´ssakin esiintyvät kirjaimet Beth ja Roosh eli �talo ja �pää�. He-eber tarkoittaa ristiä ja linnunsiipeä, mutta myöskin risteämistä.Taivaalla lentävän linnun tai lentokoneen varjo on risti.
He-eberin tai Arban kaupunkia hallitsi muinoin Anak-niminen jättiläinen, josta nousivat Raamatun anakelaisina mainittu jättiläiskansa. Näitä jättiläisiä nimitettiin Gimel kirjaimella alkaen gibborimeiksi. Ne olivat pitkäkaulaisia ja heidän kantaisänsä Anakin nimikin on suoraan �pitkakaulainen�. Anakelaisia siis kutsuttiin vähemmän kunnioittavasti kameleiksi. Mutta se asia olkoon sillään, sillä mielenkiintoisempaa on tutustua sanaan gibborim eli �jättiläinen�, sillä sanan juurena on heprean verbi gabar, joka merkitsee �nousta ylös, paisua� ja tästä syystä se on tullut merkitsemään väkevää nuorta miesta tai urosta. Mutta paisuvainen on ollut myös �ylösnousevana� sama kuin membrum virile, jod, eli phallos.
Nyt rabbi (jossa kirjaimet b ja r) Raba (jossa samoin b ja r) loi juuri Gabran (rabbi Raba bara gabra) eli geburan, jolla siis tarkoitettiin golemia.
Golemissa eli Jod-olemissa on siis muisto Arban kaupungissa asuneista isokaluisista jättiläisistä, jota olivat keinotekoisia ja jotka mahdollisesti olivat samoja gibboremeja, kuin Genesis 6:n ne jumalien pojat, jota näkivät ihmisten tyttäret ihaniksi ja yhtyivät heihin ja joille nuo tyttäret saivat jättisuuria jälkeläisiä, jotka Jumala sitten vedenpaisumuksen avulla hävitti, koska �maa oli tullut täyteen väkivaltaa� kuten Bibliasta ao. kuvauksesta voimme lukea.
Muistamme nyt, että legendojen golemit myös hävitettiin niiden tultua liian vahvoiksi ja vaarallisiksi. Ne oli luotu - kuten alussa on todettu - tai hävitetty ristimerkityn öylätin (spermasymbolin) ja Jumalan nimen ja heprean kirjainten yhteys-istunnossa tapahtuneen kielen ympärileikkauksen tai piiritanssin avulla. Huomaa vielä, että ympärileikkaukseen viittaava sana liitto berit päättyy kirjaimeen T, joka ideogrammaattisesti on muinoin piirretty ristiksi. Tämä risti viitatessaan neljässä sakarassaan arban kaupunkiin saattaa viitata myös elämän syntyyn nelivalenssisen hiilen kautta, mutta voi myös viitata neljänteen planeettaan, jonka tunnus juutalaisuudessa oli muinoin miekka ja kilpi ja jonka lähettiläs oli enkeli gabriel, jonka nimi tulee sekin sanasta gebur.
Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Numerojen 1224 ja 612 yhteydet nimiin Abram= kansojen isä tachtiot=kohdut ja berit=liitto on selvitetty, mutta niiden tarkoitus ja yhteys niiden summaan 1836 on vielä auki. Palaamme takaisin Psalmi 139: jakeisiin 13, 15 ja 16.
Nyt on niin erikoisesti, että merkinnän 139 13 15 16 voimme käänteisessä gematriassa lukea lauseeksi �Ota vastaan yksi elämään tuleva sielu, sillä 139=GLT0 on ottaa vastan, kuulla, muukalainen, 13=ACHAD=yksi, 15=JH=tulla eläväksi, elää, saattaa elämään ja 16=NEFES=sielu.
Kun sielua tarkoittava sana nefes merkitsi Abramin yhteydessä asiallisesti Golemia, onkin lukunumerossa ja manituissa jakeissa vihje Colem-muukalaisen synnystä. Tämä muukalainen tuotiin eläväksi â€?maan alimmassa paikassaâ€? be-tachtiot. Kun panemme rinnakkain sanat JH ja TACHTIOT ja merkitsemme ne luvuilla 15 ja 1224 ja panemme ristin X väliin, meillä on kertolasku 15×1224 ja summa on tällöin 18360. Siinä on sama kantaluku kuin- muistamme-sanojen berit 612 ja tachtiot 1224 summassa (612+1224), siis 1836.
Tämä luku 1836 on nyt siinä mielessä elämän synnyn luku, että se ensinnäkin sisältää 102 kpl heprean elämää tarkoittavaa sanaa Chaj/18 ja siinä on alussa 18 ja sen loppu on 2×18 ja sen summa (1+8+3+6)=18! Mutta toiseksi se on elämän luku siinä mielessä, että se syntyy pyhän geometrian elämän synnyttäjää kuvaavassa ns. vesica-symboliikassa nimenoman lukujen 1224 ja 612 avulla.
Vesica Piscis tarkoittaa kalanrakkoa ja löydämme symbolin lukuineen Uudesta testamentista:
VESICA PISCIS: Kalan rakko ja luku 153 Johanneksen evankeliumissa:
Luku 153 on ensinnäkin aritmeettisesti monimerkityksellinen ja monisisältöinen ns. täydellinen pythagoralainen luku, joka myös Johanneksen evankeliumissa saa monta vertauskuvallista merkitystä.
Aramean gematriassa luku antaa sanan anash sna eli ihminen (351-153) ja viitannee tässä merkityksessään Jeesuksen sanohin: “Minä teen teistä ihmisten kalastajia!” Luvun summa 9 viittaa samaan, sillä myös adam on 45/9.
Luvun numeroiden tulo on 15, eli sama kuin luvun kaksi ensimmäistä numeroa. Tämä vastaa Jhvh´n alkukirjaimien Jh:n lukuarvoa, mutta myös Sumerin Ishtaria, sillä 152 on Venuksen kiertorata eli 225 vrk. Venus-Ishtar-Afrodite nousi vedestä kuten kalatkin. Luvun 153 kaksi viimeistä numeroa 53 puolestaan vastaavat heprean sanaa kulmakivi (protoni?) eli eben nba joka b:n kahdentuessa saa muodossa nb ba merkitykset isä ja poika! (1+52, eli aurinko + 52 viikkoa!).
Luku 153 on edelleen ns. kolmioluku 17 eli 172 +17/2 = 153!
Ja lopuksi aritmeettisesti 153 on vielä ns. täydellinen luku eli sen numerotekijöiden kuutio on tuo luku itse. Siis 13+53+33 = 153!
VESICA PISCIS PYHĂ„SSĂ„ GEOMETRIASSA.
Vesica Piscis eli geometrinen ´kalanrakko´ syntyy, kun kahden yhtäsuuren ympyrän kehät leikkaavat toistensa keskipisteet.
Johanneksen evankeliumin kertomuksessa Pietarista ja hänen kalansaaliistaan edustaa luku 153 pyhää geometriaa eli antiikin mittasuhteitten pyhää kaanonia, joka evankeliumiin talletettuna informoi elämän perustekijöitten, elämän “isän ja pojan” eli vetyprotonin ja sen elektronin keskinäisen painosuhteen:
Piirretään kaksi toistensa keskipisteet leikkaavaa yhtäsuurta ympyrää, joiden säteiden pituus on 2×153. Tällöin ympyröiden halkaisijat (2×153=612) saavat yhteensä arvon 1224, joka vastaa kreikan gematriassa sekä sanaa verkko to diktuon että sanaa kalat eli icques ja kehien pituudeksi tulee 1925 eli Simon Pietari´n (Simon d Petros. ) nimen lukuarvo! Piirretään nyt ympyröiden sisään kuusi pienempää ympyrää, joiden säde on kalansaaliin luku 153 ja jotka leikkaavat nekin keskipisteissään. Näitä 153 säteisiä ympyröitä mahtuu kahteen suurempaan ympyrään yhteensä 12 ja niiden sisään muodostuu kaksi kuusilehtistä ruusuketta eli 12 pientä vesica piscistä kunkin 12 lehdykän eli vesican pituuden ollessa 153! Kuviossa on siis yksi suuri kalanrakko tai vene ja 12 pientä. Siis Jeesus ja 12 opetuslasta. (Opetuslapsia kutsuttiinkin alkuseurakunnassa “pieniksi kaloiksi”, koska vesica muistuttaa myös muodoltaan suuresti myös pientä kalaa!)
Tarkoitettu painosuhde on 12×153 eli 1836, joka on siis kaikkien 12 vesican yhteinen pituus.
Protonin painosuhde elektroniin nähden on juuri 1836:1!
Painoluvun muodosta 12×153 saadaan heprean sanat
ba sna
“Ihmisen isä!”
Vesicaa on kutsuttu “kaikkien muotojen kohduksi”. Onkin mielenkiintoista, että vesica-kuvioon muodostuu myös graalin maljoja, joiden syvyydeksi esiin tulleessa mittasuhteessa tulee yhden ison vesican syvyydeksi 56.5 eli luku, joka vastaa hvh nimen lukuarvoa ja hvhy:n kolmea viimeistä kirjainta sekä DNA:n emäksien atomirenkaiden lukuja! Graal lrg antaa hepreaksi kirjoitettuna lisäksi arvon 18, joka on veden molekyylipaino!
Yhteenveto
Heprealaista kabbalasta eli salaisesta perimätiedosta ja sen metodein saatavista erikoisista tulkinnoista mitään tietämätön lukija ja kuulija voi tässä vaiheessa olla jo täysin sekaisin ja voimattoman raivon vallassa. Onhan hän tähän asti saattanut pitää kabbalaa vain keskiajalla syntyneenä maagisen hölynpölynä tietämättä mitään sen kätketyistä merkityksistä ja tarkoituksista puhumattakaan pyrkimyksistä. Siksi vielä pieni selvennys ja yhteenveto lienee paikallaan.
Kabbala sana tulee heprean verbistä gabal, joka merkitsee �ottaa vastaan�. Käytännössä tämä tarkoitti muinoin mahdollisuutta ottaa korvasta korvaan vastaan ns. prisca sapientiaa, tarkoin varjeltua salaista tietoa, joka koski maan ja maailmankaikkeuden mysteereitä, tähtitaivaan joukkoja ja taivaanjoukkojen lei tähtien ja planeettojen ratoja ja etäisyyksiä, jopa niiden sisältämien malmien nimiä ja koostumuksia . Niinpä sana kupari, hepreaksi nvgh lukuarvo 64 viittaa monen muun asian lisäksi selvästi kuparin atomipainoon 63.67, niinpä Marsin tunnusluku 56 viitta raudan atomipainoon 56 ja jumala JHVH´n luku 26 raudan järjestyslukuun 26 jne. Varsinaisesti verbi gabal merkitseekin voimamitta sillä sen lukuarvo 137 voidaan jakaa luvuiksi 31 = voima ja ja sanaksi kab joka on mitta.
Luku 73 on puolestaan,kuten todettu “ymmärrys” joten kabbala on ymmärrytsäoikeista voimamitoista. Eräs tällainen voimaitta on aineen ns. hienorakennevakio eli 137:1. Lukua 1 edustaa sanassa gabal luku 13, joka hepreasa vastaa myöskin sanaa echar=yksi, arvo 13.
Usein mainitut sanojen lukuarvot eivät perustu sattumiin tai kabbalistien mielivaltaisiin valintoihin, vaan siihen, että kun heprean, kreikan ja latinan kielissä ei numeroille ole omia merkkejä ovat kyseisten kielten kirjaimet aina samalla ihan oikeasti numeroita ja näin numerosarjat voivat muodostaa mielekkäistä sanoja ja sanat voivat toisaalta olla samalla mielekkäitä ja informatiivisia lukuja. Näin voi olla aivan luonnostaan, mutta aitoa mahdollisuutta käytettiin tietysti hyväksi ja lukuja järjestettiin tietoisesti muistisanoiksi, joita upotettiin kehyskertomuksiin, joilla puolestaan oli ns. tavalliselle kansalle oma merkityksensä. Edellä kuvattu tarina Pietarista ja hänen kalansaaliistaan on edellisestä käytännöstä hyvä esimerkki.
Golem-aiheessamme oli itse asiassa tarkoitus näyttää, että ikivanhaa luomislegendaa on hyödynnetty kuvattaessa ja merkittäessä muistiin ihmiskunnan syntyyn ja sen geneettisen perimään vaikuttaneitten muukalaisten (galut=139=psalmi) toimintaa �maan syvimmässä paikassa� eli Palestiinan syvässä hautavajoamassa, missä sijaitsi Hebronin eli Anakin eli Arban eli Baran eli luomisen, siittymisen ja synnyttämisen kaupunki. Tämä hautavajoama on aivan oikeasti merenpinnasta katsoen maapallon syvin kohta ja se muistuttaakin korkealta katsoen vesica piscistä eli ulkoapäin katsottua yonia. Tämä äiti maa eli tachtiot ha-arets, synnyttää sittemmin myös uuden adamin eli Kristuksen, joka ikonitaiteessa kuvataankin usein syntyväksi vesican sisältä.
Historian muututtua vertauskuvalliseksi tuli golemista uudestisyntyvän ja eheytyvän ihmisen symboli, joka berit-meditaatiossa eli unio-mysticassa pyrki yhdistymään jodinsa kautta omaan korkeampaan itseensä ja saavuttamaan ekstaattisen valaistumisen, missä näkisi goleminsa eli ydinitsensä istuvan taivaallisella valtaistuimella.
Tässä mielessä Golem-mystiikka lähestyy Merkaba- eli taivaanvaunujen mystiikkaa, mutta se on jo toinen juttu, kulunutta vapaamuurari Kiplingin sanontaa käyttääkseni.
Tampereella 1996
Seppo Heinola
>>Luku 73 on Setin viestin matriisin
>>koon toinen alkuluku, matriisissa oli
>>23×73 pixeliä.
>Muistin, että viestin saa kuvaksi
>kahdella alkuluvulla, en vain
>muistanut, mitä ne ovat enkä tullut
>kaivaneeksi tietoa esille. Eikä sitä
>näytä CD-Faktasta löytyvän (se on
>ainoa yleistietoteos työpaikallani).
>Jos 37×32 tuottaa jonkin
>kabbalistisen merkityksen sisältävän
>luvun, niin mikä se merkitys on ja
>miten se liittyy viestin
>laatijoihin? Silmämääräisesti
>arvioiden 23×73 -matriisi sisältää
>pienimmän määrän alkioita, joilla
>viestille saa käytetyn sisällön.
Viestin laatijoihin luku ei välttämätä -joksin mahdollisesti - liity muuten kuin sanomallasi tavalla.
Vastalähettäjiin sensijaan kyllä,sillä luvut ovat ´sattumalta´ eritäinkin v astalukuinaan erittäin kabbalistisia ja lähettäessään ensin kabbalistisen golme-hjahmonkuvan vastakuvion lähettäjät ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä tienneet, että luvut 32 ja 73 liittyvät golem-arvoitukseen ja 32 ja 37 antavt kerottuna tulon 1184,
joka on Uuden testamentin Kristhos-koodin kolmas keskeinen luku, joista kaikis ensmmäistäovat 24 x 37 ja 40×37 muodostaen kolmion sivujen pittuukisna suorakulmaisen kolmion, jonka terävänkulma pyöristtetynä lähimpään kokonaislukuun on 37 astetta. Luku 37 on kabbalismin ehkäpä keskeisin luku.
>Ja lisäksi, mikä on 37×32:n
>konteksti itse viestiin?
Se edustaa käsitettä uusi adam eli Uusi ihminen. Setin koodissa oli ihmisen kuva ja DNA. Vastakoodi viittaa uuteen golemiin, uuteen ihmiseen, jonka luominen on välttämätön maailman tuhoutumisen estämiseksi.
Mutta eihän tämmöistä vihjausta tarvitse arvotyhjiöitten maailmassa, joka on täynnä tyhjiä arvoja, ottaa vakavasti. Huoleton on hevoseton poika, sanoo sananlasku.