Profeetta ja ylipappi Hesekiel näyttää aikanaan nähneen vuonna 613 eKr. Kabar-joen varrella avaruusaluksen: Hän kertoo nimittäin kuuluisassa ns. “Taivaan vaunujen kirjassaan” näystä, missä pohjoisesta tulevan myrskytuulen keskeltä näkyi taivaalliset vaunut ja taivaallinen hahmo. Hesekielin kirjan ensimmäinen luku on raamattukoodin alkuperän kannalta varsin ratkaiseva, siteeraan seuraavassa Korenin tekstilaitoksen mukaista hepreaa, samalla siirryn n manuaalisti tekemiini koodilöytöihin, jotka tässä yhteydessä liittyvät käsityksiin koodien alkuperästä. Käsittelen ensin joitain erityisiä tapauksia löydetyistä kirjainryhmistä ufo ja ifo ja otan ensin interlineaarikäännöksen Hesekiel 1: 19-20. Sanojen olento, pyörät, ja henki heprealaisten vastineitten chajjot, ophanim ja ruach kirjaimista vav eli u, phe eli f ja vaav eli o muodostuu alhaalta ylöspäin lukien sekvenssillä 16 kolmikirjain ufo.

Näin olemme tässä kuuluisassa Hesekielin kirjassa, jota heprealaiset oppineet kutsuvatkin sattuvasti “Taivaan vaunujen kirjaksi”, jo alussa törmänneet outoon pyörillä varustettuun olentoon, jolla tuntuu olevan kyky paitsi liikkua pyörineen maassa, myös ottaa pyörät mukaan ja nousta taivaalle ja lentää ja jota koskevan kuvauksen keskeisimmissä sanoissa, kuten yllä ilmenee, esiintyvät kirjaimet ufo.

Pappi Hesekiel näkee myös, että olennoista hohtaa valo, että sillä on neljät ’kasvot’ ja kuusi siipeä ja että pyörien välistä iskee kipinöitä, mutta hän ei ymmärrä olentojen ja pyörien välistä yhteyttä muuten kuin että olentojen henki eli niitä liikuttava voima oli pyörissä. Salaperäisin sana ’kipinä’ eli hasmal merkitsee nykyhepreassa varsin vaikuttavasti - sähkö !

Eräässä muinaisessa patsaassa on kuvattu ylimmäinen pappi virka-asussa. Kun hän toimi “Herran edessä” eli oikeasti ns. liitonarkin edessä, alkoivat perimätiedon mukaan olkapäillä ja rinnalla olevan rintakilven kivet loistaa, syttyi Jumalan läsnäolon shekinah-valo ja samalla alkoi kuulua beth kool, eli “talon ääni”. Huomio kiinnittyy ylipapin jalasta lähtevään ketjuun. Siitä vedettiin virkatehtävissä kuolleen ylipapin ruumis pois arkin edestä, sillä ruumiseen koskeminen oli tappavan vaarallista. Ylipapin varustus on ilmeisesti sama kuin Tiahuanacon aurinkoportin takana olevien pappis-patsaiden aina rintakilvestä lähteviä antenneja myöten.

Ifo ja Jumalan vaunut

Vain kolmikirjaimisille ufo ja ifo löydöilleni en antaisi kovinkaan suurta merkitystä, sillä lyhyinä ne voivat esiintyä sattumalta usein, ellei minua kiusaisi se tosiasia, että kaikki löytämäni ufo-ifo-tripletit esiintyvät asiayhteyksisssä, joissa puhutaan joko näkijän tunnistamista tai tunnoistamatta jääneistä taivaalta laskeutuvista, sinne nousevista tai siellä lentelevistä olioista ! Ja molemmat kolmikirjaimet toimivat vielä sikäli oikein, että kun näyn näkijä ei tunnista näkyään, esiintyy ufo, mutta kun kohde kuvataan selvästi esim. “Jumalan vaunuina” niin ilmaantuu käsite ifo eli “tunnistettu lentävä esine”! Tästä on hyvänä esimerkkinä Jesajan kirjan luvun 66 jakeisiin 14 ja 15 liittyvä ifo-koodi.

Näissä jakeissa kerrotaan pelottavasta näystä, joka ihastuttaa ja vavisuttaa. Herra saapuu pelastamaan kansansa Israelin hurskaita. Hän saapuu jyrisevissä “tulisissa vaunuissa”. Jae 15 kuuluu nykykäännöksen mukaan: Katso, Herra saapuu tulen lieskassa, Hänen vaununsa ovat kuin pyörretuuli, Hänen vihansa purkautuu tulenhehkuna, Hänen jyrinänsä liekkeinä.

Ifo laskeutuu kiinnittyen 15 jakeen 1.sanan kii toiseen kirjaimeen jod = i, ja 6. sanan vekasopha 5, kirjaimeen phe = f ja lo sanan apho 3, kirjaimeen vav = 0. Sekvenssi 19.

Jännittävästi sana apho, joka on ifon o kirjaimen koodinkannattaja, merkitsee sierain. Sanan hemma eli kuumuus yhteydessä sierain on tullut hepreassa tarkoittamaan Jumalan vihaa, sillä kiivastuessaan ihminen hengittää raskaasti, hän “kuumenee” ja hänen sieraimensa laajenevat. Tässä yhteydessä tämä etymologia on merkittävä nyt kuitenkin siksi, että kabbalistinen ja vapaamuurareille tärkeä mystinen kirja “Suurempi Pyhä kokous” kuvatessaan salaperäistä “Päivien alkuisää”, jonka eräät tutkijat ovat rekonstruoineet tekniseksi laitteeksi eli mannakoneeksi, puhuvat tämän laitteen “nenästä”, josta “tupruaa musta ja punainen savu”.

Kun tämä sierain (lue suutin?) eli afo sanan alku a eli alef voidaan vielä hepreassa pisteiden avulla muuttaa ääntymään muina vokaaleina, voidaan se ääntää myös ufo. Ifot nousevat esiin jakeista 14 ja 15 kaikkiaan kolmasti, joista tässä esittelin vain yhden. Jakeessa 14 esiintyvän ifon sekvenssi on 23.

Puhuva aasi, enkeli, avaruusalus ja ifo:

IV Ms 22. Jumala ilmestyy näkijä Bileamille ja käskee tämän laittautua kahden miehen kanssa matkalle. Bileam lähtee ja kohtaa kuuluisan puhuvan aasinsa kanssa tiellä Herran enkelin, joka paljastettu miekka kädessään haluaakin nyt yllättäen estää Bileamia. Sillä jostain syystä on taas syttynyt “Herran viha”. Kertomuksessa leikitään monesti numerolla kolme. Aasia lyödään kolme kertaa ja numero kolme mainitaan kolmesti. Bileamilla on kaksi seuralaista eli heitä on kolme. Kaikkiaan idea kolmesta esiintyy viidesti. Miksi. Ehkä koodi antaa vastauksen. Jakeissa 25 / 29 esiintyy pintatekstissä eli varsinaisessa alkutekstissä kolmantena ja neljäntenä sanana käsitepari malak Jehovah, joka Raamattuun on suomennettu siis sanoiksi Herran enkeli, mutta oikeampi käännös olisi Jahven lähettiläs. Malak-lähettilään pohjana on heprean kulkemista tarkoittava verbi lak. Tässä asiayhteydessä malak onkin kulkija, taivaan kulkija, jonkin taivaallisen olennon lähetti. Mutta millä tuo lähetti on taivaita kulkenut ?

Ehkäpä juuri ylläolevan välineen avulla, joka Michael Drosninin koodilöydössä sekvenssillä viisi tuottaa viisi kirjaimisen sanan challit, joka nykyhepreassa saa merkityksen - avaruusalus ! Suoraan challit sanan alapuolelle nousee tasavälein 64 kirjoittajan koodilöydös, joka jakeisiin 26-29 sijoittuen ja koodinkantajinaan sanat jamin, vaiftach ja la´aton tuottaa triplettisanan ifo. Tasaväli 64 muuttuu gematriassa heprean sanaksi dajin eli totuus ! Ja yllättävää ei siten enää olekaan se, että jakeen 28 1. sana iftach sisältää piilotekstisen tripletin ift, joka hepreassa voidaan ääntää ifot ja sana saa tällöin monikollisen merkityksen, koska heprean toinen monikon päätteistä on kirjain tav.

Ja taas ufoja:

Tunnistamaton näky näyttää siis saavan koodeissa ilmauksen ufo, joka yleisesti tunnetaan lyhennyksenä sanoista unidentified flying ohject. Tämä koodaus tulee näkyviin Raamatussa usein silloin, kun näkijä kokee jonkin itselleen hämmästyttävän ilmiön, jota ei kykene kuvaamaan sen tarkemmin kuin puhumalla epämääräisesti tulenpatsaasta, pilvenpatsaista jne. Kaksoisufo lenteleekin näin kuvattuna ainakin II Mooseksenkirjan luvun 13 lopussa ja 14 alussa, jakeet 13: 21, 22 ja 14: 1,2, jotka ensin suomeksi kuuluvat:

Herra kulki päiväsaikaan pilvenpatsaana heidän edellään näyttäen heille tietä, ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä. Herra sanoi Moosekselle: Käske israelilaisten kääntyä takaisin ja palata Pi-Hirotin luo Migdolin ja meren välille. Leiriytykää Baal Zefonin kohdalla meren rantaan. Jakeista todettakoon ensin yleensä, että luonnehdinnat patsaista , joista käsin johdetaan kansaa erämaassa, ovat saaneet ilmeisen selvästi ilmiasunsa riippuen niistä vuorokaudenajoista, joina erinäköiset patsaat toimivat. Päivällä on pilven patsas, yöllä tulenpatsas, mutta erikoisesti vielä toisaalla ilmenee, että aamuvartion eli hämärän aikaan näkyy sekä pilven että tulen patsas. Tällaista patsasta kuvataan vielä toisaalla paljon puhuvasti “Herran lanteiksi, joilta vuotaa tuli”!

Jumalien pojat ja ihmisten tyttäret, Genesis 6: 1 ja 4:

Nyt nousee luonnollisesti esiin kysymys, että mistä ja milloin mahdolliset extraterrestiaaliset koodi-expertit ovat tänne tulleet ? Koodi saattaa vastata tähän kysymykseen kuuluisassa Genesis tekstissä, jossa on kertomus jumalien pojista, jotka yhtyvät ihmisten tyttäriin.

1. Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.

4. Siihen aikaan ja myöhemminkin eli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.

Nykykäännös tekee epäselväksi, tarkoitetaanko kuuluisilla sankareilla jumalien poikien ja ihmisten tyttärien lapsia vai heidän isiään. Raamatun alkuteksti ei estä kuuluisien sankareitten viittaamista nimen omaan isiin eli jättiläisiin. Tätä tulkintaa tukee myös kohdan sananmukainen käännös ja alkutekstin alla oleva 13 seksvenssinen tasavälikoodi.

Meitä kiinnostavat nyt näissä kolmessa jakeessa erityisesti käsitteet nefilim, beni elohjim, gibborim, olam, ha shem. Kun ensimmäiset käsitteet käännetään nimittäin sananmukaisesti sanahistoriallisissa merkityksissään, tulee myös viimeisen sanonnan sananmukainen käännös ymmärrettävämmäksi ja myös jakeiden viimeisestä sanasta nouseva koodi seksvenssilukuineen johdonmukaiseksi. Käsitteet ovat käännettyinä: neflim = alaslaskeutuneet, heprean verbistä nafal: tulla alas, beni elohjim = jumalien pojat, gibborim = ylösnousevat: heprean verbistä gabar: nousta ylös, olam, avaruus, heprean sanasta olma: salaisuus, maailmankaikkeus, ha shem = tulipatsas: sumerin sanasta shum = tulivesi.

Nyt jakeen 4 viimeinen lause kääntyy: “Nämä olivat noita avaruudesta alaslaskeutuneita tulipatsaan miehiä.” Tämä lause päättyy alkutekstissä, kuten yltä nähdään, kirjaimeen mem. Jos nyt otamme tästä kirjaimesta intervallin 13 mukaan ulos kirjaimia, saamme mem`n jälkeen ensin alefin ja sitten daleth`n ja vielä uudelleen mem`n. Intervalli 13 antaa puolestaan anagrammina 31 sanan al, joka on heprean jumala-sanan vanhin perusmuoto, joka sananmukaisesti merkitsee voima.

Kun saatu els 13:sta tuottama yhdistelmä madm päättyy vielä jumala eli elohjim sanan loppupäätteeseen -im, voimme ilman suurtakaan tuskaa lukea koodin sanaksi madim, joka nykyhepreassa kuten vanhassakin tarkoittaa - Mars planeettaa !

Kun sanan ha-shem eli tulipatsas eli avaruusalus toistuu vielä samoin 13 jakeen intervallein välittömästi koodin edellä, ei kyseessä voine olla sattuma: Jumalien pojat, jotka ihmisten tyttäriin yhtyivät, olivat laskeutuneet tänne Marsista tai ainakin Marsin kautta. Näin saavat selityksensä sekä monet heprealaiset tavat, mm. että ns. Siiloan papit palvoivat Marsia, että sekin tosiasia, että arkkienkeli Gabrielin nimi - Gabriel oli juuri Marsin enkeli - johdetaan sekin sanasta gabar, joka on myös Marsille omistetun ns. Elämän puun kuudennen sefirothin eli Mars-sefiroth - geburahin juurena. Ja Marsin merkki oli edelleenkin miekka ja kilpi, Mars-enkeli Gabrielin varusteet !

Kirkkoisä Athanasius Kircherin kirjassa on Oidipus Aegyptiacus oleva Marsin planeettasinetti. Sinetti on viisikulmio, jonka sisässä on numero viisi taikaneliö. Taikaneliön luvut muodostavat pysty- ja vaakasuoraan sekä neliön kulmasta kulmaan aina saman summan 65. Neliössä on samalla tulo 12 X 65 eli 780, joka on sama kuin Marsin synodinen kiertoaika auringon ympäri. Luku 65 on heprean gematriasta Adonai eli Herra. Tämä sana korvaa lausumatonta nimeä JHVH; joka on gematriassa luku 1056. Nyt 10,56 X taikaluku on 65 on 684,4, joka on Marsin sideerinen kiertoaika auringon ympäri.

Kun Mars vielä lähimmässä asemassaan maahan nähden sijaitsee 56 miljoonan kilometrin etäisyydellä maasta ja sen punerruksen aiheuttaa rautaoksidin heijastuminen ohuessa ilmakehässä ja raudan atomipaino on 56, on selvää, että Kircher ei ole sattumalta valinnut Marsin sinetin taikaluvuksi 65 etenkin, kun juutalaisuuden pyhimmät merkit ovat vielä kuusi- ja viisikulmioita ! Kysyä voi, mistä Kircher on saanut tietonsa. Mars esiintyy merkittävästi intervallikoodeissa.

Meroz-arvoitus:
Perin merkittävästi Mars-madim esiintyy tutkijoille myös ongelmallisen ja vain kerran Raamatussa Tuomarien kirjan V luvun (Deborah laulun) jakeessa 23 esiintyvän Meroz-sanan ensimmäisestä kirjaimesta lähtevässä koodissa. Sekvenssi on 9 eli adam- ihmisen luku. heprealaisten perimätieto kertoo Meroz`n olleen jonkin planeetan nimi. Tämä lienee totuus, sillä nimi Meroz ei ole vaikea hajottaa muotoon meeroz tai ma-ares, jolloin siitä tulee kreikkalaisen Mars-nimen elatiivi: mars-ista. Elatiivi kätkeytyy siis yhä tänään tuntemaamme tämän punaisen planeetan nimeen. Maasta ei Meroz nimistä paikkaa ole löydetty.

22: Silloin hevosten kaviot tömistivät maata, kun urhot laskivat laukkaa.

23: Kirotkaa Meroz ! sanoi Herran enkeli, kirotkaa sen asukkaat katkerasti, koska he eivät tulleet Herran avuksi auttamaan jättiläisiä vastaan !

Tekstissä esiintynee sama Herran enkeli (Malak Jehovah) kuin aiemmin kuvatussa Bileam kohtauksessakin, ja käsite Gibborim on sama kuin Genesiksen Mars-kontekstiin liittyvä vastaava sana. Jos ymmärrämme jakeet kirjaimellisen uskonnollisen tulkinnan mukaan, on vaikea ymmärtää, miten Herra eli Kaikkivaltias maan ja taivaan Luoja olisi tarvinnut vähäpätöisiltä maan asukkailta apua taistelussa gibborimeja siis jättiläisiä vastaan ! Ja Herra olisi moisen tähden vielä pannut enkelit kiroamaan jonkun mitättömän kaupungin tähän apuun kykenemättömät tai suostumattomat asukkaat !

Luonteva selitys onkin, että kohdassa kuvataan taivaan poikien keskinäisiä välienselvittelyjä, Herran kulkijat, jotka olivat puolustaneet Merozia, eivät olleet saaneet apua Planeetan omilta asukkailta. Tällainen “sota taivaassa” kuvastuu monissa raamatun kertomuksista. Meroz-madim esiintyy Deboran laulussa, jota pidetään raamatun vanhimpana kirjoituksena. Deborah merkitsee mehiläinen, käsite on tärkeä symboli sekä heprealaisille että nykyaikaisille vapaamuurareille. Mehiläinen on laskeutunut taivaalta, mistä laskeutui myös Deboraa auttanut Herra.

Psalmi 118 jae 8:

Kolmas löytämäni Madim esiintymä kätkeytyy aivan Raamatun keskelle, sen keskimmäiseen ja hyvin mystiseen jakeeseen psalmissa 118. “Parempi luottaa Heraan kuin turvata ihmisiin. Parempi luottaa Herraan kuin turvata ruhtinaisiin. Kaikki muukalaiset piirittävät minua, Herran nimessä ne kuitenkin tuhoan”.

Merkityt kirjaimet, jotka liittyvät merkitävästi sanoihin muukalainen, ruhtinas, Herra ja ihminen, antavat yhdistelmän, joka heprean lukutavan mukaan voidaan lukea molempiin suuntiin sanaksi madim; kantasanan tunsivat jo muinaiset juutalaiset rabbit Mars-planeetan nimenä ! On huomattava, että koodi alkaa sanasta muukalainen ja päättyy sanaan ihminen tai päinvastoin. Ihminen onkin, kuten todettu, madim-sanan yksilöllinen anagrammi eli Adam on Mada!

Merkittävää on myös sanonta Herran nimessä be-shem Jhvh voidaan lukea myös Herran tulipatsaan kautta, siis dynaamisesti kääntäen Herran tulinuolella heidät tuhoan, sillä heprean prepositio voi saada myös saman tehtävän kuin esim. englannin by eli kautta, avulla, kanssa.