Juutalaisen oppineen rabbi Accon mukaan ’elämänpuun’ leimauksessa (besek) syntyneet siemenet kylvettiin kosmokseen kuudessa jumalallisessa päivässä, joista kukin oli 7000
vuotta pitkä. Näin kuusi luomispäivää käsitti 42000 vuotta. Mutta kun Jumalalle tuhat vuotta oli kuin yksi päivä, tuli laskelma kertoa vielä vuoden päivien määrällä 365,250 ja näin luomispäivien kestoksi tuli ihmisen vuosina 15,3405000 vuotta. Tämän jälkeen alkaisi Jumalan lepo, seitsemäs kausi eli sabatti.
Laskelman on sanottu olevan arvaus ja sellaisenakin väärä, sillä ’oikea’ tieteellinen näkemyshän kosmoksen iästä on 13,7 miljardia vuotta (´Maailman ikä 13,7 miljardia vuotta´ ´The age of the cosmos 13.7 billion years´: Kari Enqvist, Helsingin Sanomat 19.7.2003 ) ja näin Acco ja Raamattu olisivat väärässä.
Nyt kuitenkin voidaan ajatella, että kuudes jakso on vasta menossa ja sekin alkaen ihmisen luomisesta. Kun viiden luomispäivän kestoksi tulee Accon mukaan noin 12,8
miljardia vuotta ja kun ihminen on kuudetta päivää tieteemme mukaan elänyt noin 0, 5 miljardia vuotta, saadaan Accon ja nykytieteen yhdistelmästä luomisleimahduksen alusta kuluneeksi 13,3 miljardia vuotta, joka on melko hyvä arvo.

Accon 15,3 miljardia vuotta laskettuna Jumalan ns. lausumattoman nimen 42 kirjaimen avulla näyttäisikin numeron 42 symboliikan mukaan merkitsevän aikaa, jolloin elämä maapallolla loppuu, jolloin “vilja on tuleentunut ja elonkorjuu” alkaa. Sillä 42 on ennen kaikkea vehnän ja sitä mukaa myös kosmoksen symboli.
(Elonkorjuukausi kestää Palestiinassa 33 päivää ja alkaa pääsiäisestä ja kestää helluntaihin. Ps 118 129:7- Lukuarvo 33 vastaa gematriassa mm sanaa Gal, joka merkitse psalmeissa salaisuuteen menemistä. Psalmi 119:18: “Avaa silmäni näkemään sinun lakisi kaikkine ihmeineen.”

Accon laskelma alkaa Genesiksen luvun 2 jakeista 8-9. Ei vähiten siksi, että jaenumeroiden tulo 8×9 on 72 ja edelleen 14, joka on laskelman lähtöluku, sillä 3×14 on juuri tuo 42 eli Jumalan ns. Lausumattoman Nimen luku. Luku 14 edustaa heprean kirjainta jod, joka on pahallosymboli: kosminen ’siittäjä’.

Mainitut jakeet kuuluvat:
8: Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt.
9: Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.

Kun lauseista irrotetaan 7 jakeen lopusta sana elävä, siten istutti ja sitten herra ja luetaan lause takaperin saadaan: Herra istutti elämän. Tämän lauseen sanoissa ovat neljän kirjaimen intervallein heprealaisessa tekstissä alleviivatut kirjaimet CHE, T ja H joista tulee els-sanana sanana vehnä eli chatah (muistuttaa suomen sanaa tähkä)

Elämän puu kuvataan Genesiksessä, missä on myös hyvän ja – pahantiedon puu, sekin vehnä, sillä vehnässä pesii myös tappavat torajyvät.

“Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.
16. Ja käski Herra Jumala tuota ihmistä: “Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista.
17. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”

Huomaa, että heti herra sanan jälkeen on sana puutarha eli gan jonka kirjaimista g ja n tulee nykyhepreaankin sana geeni!
Sitten ei enää olekaan ihme, että 112 eli vehnän sytokromi C’ n aminohappojen luku 112 sisältyy saman luvun jakeen 16 sanontaan “Ja käski (vjetsu) Herra Jumala…” jne
Tämä 112 on 2 x 56 ja 56 vastaa heprean kirjaimia Vav ja Hee jotka ovat tekijät Herran nimessä JHVH. Myös Eevan vanhassa nimessä oli nimenomaan HVH ja tätä sanottiin ’kaiken elämän äidiksi’. Paitsi että vehnän tähkä chatah muistuttaa suomea on myös suomen sanoissa vihne ja vehnä alkukirjaimina sama mystinen yhdistelmä VH, joka on myös juutalaisuuden pyhimmissä symboleissa kuusi ja viisikulmioissa, jotka symboloivat elämän hengen yhdistymistä aineeseen. (Myös Bed jahzah=112, bebaphi =112)
Traditiossa nimenomaan vehnä on ’elämän puu’ ja vehnän chatah (8+9+5=22) lukuarvo 22 on analoginen elämän puun 22 sefiran ja heprean kielen 22 kirjaimen kanssa. Tähkän numerojen 8 9 5 tulo 8×9x5 on 360 ja 3×6x0 = 18 eli elämä ja sille elintärkeän veden molekyylipaino. Sanan kirjainlukuarvot antavat summan 843, joka on taas 15, joka on 6 eli kosmoksen luku. Kirjainlukujen tulo 8×4x3 = 96, 9×6 = 54 ja 5×4 = 20 eli eri aminohappojen käytännössä korkein lukumäärä.

Nyt 112 edustaa myös kalaa tarkoittavaa kirjainta NUN, sillä sanan arvo 106 on yhdessä vav kirjaimen kanssa (NVN) juuri 112 ja nun merkitsee paitsi kalaa myös siementä eli vesica picistä. Ja siemen on 112! Lisäksi Nun kirjoitettuna Nun sofitiksi saa arvo 756=18=elämä.
Kaikkein tärkeintä on nyt se että NUN on yhteydessä arabialaiseen tähkä sanaan shibbolet siten, että se voidaan kirjoitta SINBOLETH, sillä arabian tähkä sanassa NUN korvaa B’n kahdennusmerkin. Tämä on tärkeää. Shibboleth merkitsee myöskin virta (ajanvirta?) Sibolet omien kirjainarvojen mukaan =416+74+412+360=1262:112=11. 26, muuten 732

Mutta verbinä NUN merkitse myös versoa orastaa idättää, kasvattaa, orastaa. Ja nin=jälkeläiset, kala, satoisa. Joten sen yhteys vehnän jyvään on aivan selvä, sillä shibboletinkin juurena on shabal merkiten kasvaa versoa.

Sytokromi-C kätkeytyneenä heprealaiseen traditioon on tärkeä siksi, että entsyymin tehtävä on kuljettaa happea solun sisällä ja tämä entsyymi hoitaa tehtävän samalla tavalla ja saman periaatteen mukaan kaikilla lajeilla.
Sytocromi C:ssä on siis 112 aminohappoa ja se on ns. pieni hemoproteiiini, missä juuri 22. aminohappo nimeltään Cyt (mistä C) sitoo kovalenttisesti proteiiniin raudan, joka on olennainen veren kyvyssä kuljettaa happea
esim. ihmisen keuhkoihin. (erikoisesti raudan atomipaino on 5,6 ja 112=56+56,) Huomaa, että elämän antaja Eevan hvh nimen lukuarvo on 565 jaa nimen ihminen adam merkitys on punainen ja sana dam merkitsee hepreassa punainen ja veri!
Tämän dam sanan lukuarvo on 44! Eli 2 x 22 ja merkitys veri, jossa on rautaa, jonka atomipaino oli 5,6. Tässä on syy, miksi verta pidetään Geneiksessä ’sielun’ se on elämän hengityksen asuinsijana, sillä veren hemi liittyy soluhengitykseen ja sielu hepreassa ruach merkitse myös hengitystä.
Sytokromi-C osoittaa kaikkien maapallolla olevien lajien sukulaisuuden ja evoluution todellisuuden. Kaikki eliöt polveutuvat samasta kantaisästä “alkusolusta”, joka omaksui Sytokromi -C:n toiminnan ja se jatkuu edelleen minimaalisen vähäisin muutoksin. Siksi vehnä sopii mitä parhaiten Elämän puun symboliksi.

Sytokromi c:n avulla rakennellaan sukupuita. Mitä enemmän proteiineja ja geenejä on analysoitu sitä vaikeampaa on niistä rakentaa mitään johdonmukaista sukupuuta. Sytokromi c:n muuntelu ryhmästä toiseen ei ole mikään evoluutioasia - parhaimmillaankin vain muuntelua, joka voi johtua ryhmien sukulaisuudesta tai olla johtumatta.

Evoluutiokysymys kuuluu: mistä tuli
ensimmäinen sytokromi C ? Tätä ei
kukaan tiedä.

Eipä liene sattuma, että Cytokromi C on niin voimakkaasti esillä Raamatun Tuomarien kirjassa.