Tunnettu tosiasia on, että uskonnot aina ja kaikkialla ovat olleet astrologian kanssasisaria ja samasta alkuperästä syntyneet, ja onhan ihminen kautta aikain lumoutunut olevaisen ihmeestä ja nostanut kysyvän ja ihmettelevän katseensa taivaalle, joka öisten itämaitten sysipimeydessä on miljoonien ja miljardien kimaltavien tähtien loisteessa hehkunut kirkkain helmeilevin tähtinauhoin, maitomerin, suurin ja valkeanpehmein tähtipilvin, jotka hänestä - ihmislapsesta - ovat olleet kuin suuren vaalean jumalattaren pehmeät valkohehkuiset hiukset. Ja hän on nimennyt näkemänsä kokemansa mukaan ja antanut yli taivaan kaartuvalle nauhalle elämänläheisen elämää synnyttävän nimen - milk vay, maitotie, Mutta kun hän kirkkaimman aamutaivaalle noussen tähden on kutsunut Istariksi, Afroditeeksi tai Venukseksi, sillä meren aalloista se on noussut ja meren horisontin taakse se aina iltaisin laskee, on hän tehnyt tähdestä henkilön ja pian henkilöstä Jumalan ja samalla synnyttänyt uskonnon siemenen.
Näin ei olekaan sattuma, että theologia on nimenomaan oppia theoksista eli liikkuvista ympyröistä, joilla on alunperin tarkoitettu liikkuvia taivaankappaleita eli planeettoja. (Platon: thein=liikkua)

Alusta alkaen ovat taivaan ihmeet saaneet nimiä, joita ihminen on ottanut omasta käytännön elämästään, kokemustensa piiristä, mutta jotka historiassa ovat vähitellen teologisoituneet ja hengellistyneet. Mutta hän ei ole tyytynyt antamaan vain nimiä yksittäisille tähdille ja tähtiryhmille ja vaan on laatinut myös ja käsikirjoituksen taivaalliselle skenografialle, avaruuden piirissä kulkevalle non-stop näytelmälle. Ja näytelmän tekijöille, taivaallisille näyttelijöille hän on antanut eri tähtiä eri tavoin yhdistellen hahmoja ja hahmoille nimiä, ihmisten tai kuten auringon radan takana oleville konstellaatioille, eläinten mukaan. Hän on keksinyt ikuisille liikkeille syitä ja seurauksia, nimennyt niiden kokonaisuutta kohtaloksi, joka lopulta määrää myös hänen itsensä liikettä. Mutta kuten taivaallisessa näytelmässä näyttävät toiset tähdet vetävän ja työntävän toisia ja olevan jonkun näkymättömän voiman vaikutuksen alaisia, katoavan, ilmestyvän jälleen, säännöllisesti, joskus epäsäännöllisesti, tulevan uudelleen esiin pian, joskus pitkien salattujen aikojen jälkeen, niin myös ihmisen liikettä ja hänen kohtalonsa näennäisen säännötöntä, mutta kuitenkin toistuvaa ja johdonmukaista liikettä nuo salatut tähtivoimat määräävät. Ja näin ajatellessaan ihminen on luonut astrologian siemenen..
Voinkin sanoa, että astrologia on astronomiaa ihmiseen sovellettuna.

Astrologian alkukotina voidaan pitää yhtä hyvin muinaista Intiaa kuin muinaista Sumeriakin, molemmat ovat olleet yhteydessä toisiinsa ja kun maapallo on pyöreä, ei pyöreästä tilasta voi alkupistettä varmasti löytää. Jeesuksen, aiheemme toisen nimen Raamatun toisen osan päähenkilön ensimmäiset syntymäpäivävieraat, kolme lahjoja tuovaa miestä olivatkin kotoisin muinaisen Sumerin, nyt Kaksoisvirtojen maasta ; Kaldeasta, he olivat kaldealaisia maagikkoja, eli tähtitieteilijöitä tai noitia, kuinka vaan halutaan kääntää. Heidät oli Jeesuksen syntymäpaikkaan Beth-lechem´iin eli Leivän taloon, johdattanut juuri tähti. Sillä olihan ennustettu, että Kalojen tähtimerkin maassa, Israelissa, tietyn konjunktion ollessa Kalojen - aikakauden hallitsijan - kuviossa, syntyisi kansalle uusi kuningas, Messias, voittamaton aurinko! Ja sijaitsihan luvatun maan kansa, heprealasten heimo, Sumerista katsoen juuri Kalojen suunnassa.

Betlechem mainitaan evankeliumeissa 39 kertaa. Luku on monella tavoin merkityksellinen. Se on 3 x 13 ja 13 on sama kuin rakkaus ahabah. Mutta ahabah on sama kuin ahacd eli yksi. Edelleen 39 on sanan gul arvo ja gul merkitsee ympyrä ja loppuosa sanassa gilgul joka tarkoittaa ympyrää ympyrässä ja siitä johdetusti jälleensyntymää. Luku on myös sama kuin Vanhan testamentin kirjojen määrä. Tällöinkin se viittaa ympyrään, sillä V Mooseksen kirjaa saa nimen Torah joka monikkona on Torat, joka anagrammina on Tarot, joka viittaa heprean 22 kirjaimiseen Tarot ympyrään.

Ja todellakin, Jeesuksen syntymän aikoina onkin taivaalla nähty kolmekin konjunktiota, joita kaikkia voi oikeutetusti pitää Betlechemin tähden esikuvina.
Vuonna 7 eKr. Jupiter ja Saturnus kohtaavat Kalojen tähtimerkissä kolmasti eteläisellä Jaakobin taivaalla. Sanon Jaakob, koska tämä Israel nimen sitten saanut kantaisä oli juuri noiden kuuluisien 12 veljen isä, joista jokainen on nimetty yhden eläinradan merkin mukaan. Ja jos nyt joku muistaa, että Israelin taivas oli muinoin jaettu 13 osaan, niin tähän sanon vain, että veljillä oli yksi sisar, neitsyt Dina, joka myöhemmin apostolien 12 lukuiseen joukkoon tuo naisellisen tuulahduksen Maria Magdaleenan hahmossa. Ja on olemassa sekin kiehtova mahdollisuus, että initioitu apostoli, sumerilaisten Oanneksen mukaan nimetty Oannis eli Johannes oli sama kuin Maria. Sillä Oannis ei ole nimi vaan nimitys, joka voitiin suoda antiikissa yhtä hyvin initioidulle naiselle kuin miehellekin.
Mutta älkäämme menkö asioiden edelle. Saturnuksen ja Jupiterin kohtaamiset tapahtuvat siis kolmasti, toukokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Pietarille lauloi kolmasti kukko. Ja Golgatalla (Gul gal ot)oli kolme ristiä. Mutta kolmoiskonjunktio oli muutenkin niin astronomiaa kuin astronomiaa rakastaneille, tunteville ja tutkiville Uuden testamentin kirjoittajille tärkeä. Kuvasihan Saturnus nimenomaan Messiasta, Kalat Jaakobia ja Jeesusta, joka oli sama kuin Joshua Nunin eli Kalan poika. Ja Jupiter oli planeettojen kuningas.
Konjunktiot tapahtuvat kolmasti ja kolmiyhteisesti, Jupiter ja Saturnus, Isä ja Poika sulautuvat yhteen kolmannen Suuri Kalan, aikakauden valtiaan merkissä.
Ettekö te tiedä, että isä ja minä olemme yhtä, sanoo Jeesus!
Mutta yhteys ei ole vielä täydellinen, Saturnus ja Jupiter jäävät näissä kolmessa konjunktiossa vielä liian etäälle toisistaan, että voisivat muodostaa kuin yhden tähden.
Ja etenkin on kysyttävä miten kahden maskuliinisen planeetan yhtyminen voisi synnyttää kuninkaan?
Vaikka edellä kuvatun tähtinäytelmän suorittajat vastaavatkin mitä sattuvammin tarkemmin heprealaista vertauskuvastoa, on ratkaisu Betlechemin tähteen kuitenkin toinen. Maskuliininen isä, Jod-pater eli Jupiter on sama, mutta nyt hän saa seuraansa naispuolisen daamin, sillä 17 kesäkuuta samana vuonna Jupiter ohittaa Ishtar-Venus-Afroditen niin läheltä, että taivaankappaleet näyttävät todella kuin sulautuvan yhdeksi. Konjunktio tapahtuu lisäksi Leijonassa, myös juutalaisen Messiaan , siis juutalaisen kuninkaan kuviossa.
Näin, koska Messias on Juudaan Leijona, uuden aikakauden kuningas. Hänen tähtimerkkinsä nimi on hepreaksi Arieh ja Ariehin lukuarvo on 216 ja 216 jokaiselle astrologiaa harrastavalle tuttu luku, onhan se suuren tähtivuoden 12: ta osan vuosiluvussa 216o, onhan se taivaallisen pallon sisään piirretyn kuution 2160 kulma-asteen luku, onhan se kantaluku puolen vuorokauden sekunneissa, Ja juuri nuo 2160 sekuntia vietti Jeesus ristillä vertauskuvallisesti vanhan auringon 2160 vuoden aikana noustessa keskipäivän korkeuteen ja laskeutuessa uuden auringon tieltä yhden yön, yhden talven tai yhden aionin mittaiseen hautaan.
Uudessa auringossa on uusi voima, sen heprealainen nimi on Sorat ja Soratin numeroluku on 666! Näin monta talenttia kultaa sai aurinkokuningas Salomo vuodessa suurta allegorista temppeliään varten vuodessa. Oliko Salomo siis Peto saadessaan pedon luvun edestä kultaa?
Oli ja ei ollut. Sillä Peto on Leijona, Leijona on Aurinko ja auringon kuutonen 666:ssa on kuutiojuuri Leijonan luvusta 216! Juudaan Leijona, Israelin Messias on siis aurinkoallegoria.
Nytkö siis myös Jeesus-Leijona on aurinkolapsi?
Katsomme Jumalan äidin ikonia, joka kuvaa Mariaa ja Jeesusta. Marian kuin myös lapsen pään päällä ovat sädekehät. Ne leikkaavat toisensa Golgata-ympyrän leikkauspisteessä, pisteessä jonka aikana yö ja päivä ovat tasan, mutta jonka jälkeen uusi aurinko, päivän vanha poika, on yön voittaja.
Mutta Suuren Vuoden mittakaavassa, ympyrän kuvatessa taivaallisen sfäärin koko kierrosta 2592o vuotta, on Jeesus Kristhos myös taivaallinen uusi Ihminen, uusi Adam, sillä heprealaisessa numero-kirjain koodissa vastaa nimen Kristhos koodin 888 summa vuorokauden 24 tuntia ja noiden tuntien 2 potenssi Adam koodin 45 kanssa kerrottuna antaa saman suuren kerroksen luvun, luvun 2592o, joka 12 kertaa 216o vuoden välein on uuden auringon synnyttäjä!

24 2 x 45 Kristhos 2 x Adam = 2592o = Suuri tähtivuosi!

Aamuinen aurinko herää Afroditen henkäyksestä. Istar on aamun tähti. Mutta se ei kosketa Herraansa aurinkoa. ?Vaimo, älä minuun vielä koske?, sanoo Marialle herättyään hänen mestarinsa. Muinaisten runoilijoiden kerronta on käännetty päinvastaiseksi. Uusi testamentti ei kerro taivaallisesta näytelmästä maallisin termein, vaan tekee maallisista tapahtumista taivaallisen näytelmän. Jeesus ja Maria ovat siis historian henkilöitä ja tapahtumat ovat heille sattuneet, mutta tapahtumakuvaus on laadittu astrologis-allegoriseseen muotoon.

Suuri tähtivuosi esiintyy Raamatussa myös moniin muihin verhoihin kätkeytyneenä, milloin loistavien kuninkaitten, milloin vaatimattomampien henkilöiden hahmoissa, lukumäärissä tai kohtaloissa

Jussi